Oi isäni, isäni, etkö nyt nää, Kuin haltian tyttäret häämöittää? — Näen kyllä, mun lapseni, näenhän sen: Ne metsän puita on, lapsonen. —
"Sinun kauneudestasi hurmaannun; Ja jos et tule, niin minä ryöstän sun." Oi isä, oi isä, hän nyt minut vie! Mun haltia pahaa tehnyt lie. —
Isä kauhistuin yhä rientää vaan, Laps tuskiva on käsivarrellaan, Kun kiirein ehtivi kartanoon, Käs'varrella lapsi jo kuollut on.
Jos aarteen etsijä oisin.
(Holger Drachmann).
Jos aarteen etsijä oisin Ja turpehen tietäisin, Jonk' all olis helmilöitä Ja kultia runsaimmin —
Niin mustia multia siellä Mä kaivaisin kuokallain, Ja kultia, helmilöitä Kokoaisin mä helmahain —
Ja kullalla linnan sulle Mä hankkisin kaunihin, Ja helmeni hohtavimmat Sun kaulahas kiertäisin.
Mä kyllä nyt aarteit' etsin, Mut muistoin mullasta vain, Ja kultia, helmilöitä Mä kokoan helmahain.
En linnaa niillä mä sulle Voi hankkia, vienoisin: Mut kaipauksesta itse Sun kaulahas kiertyisin.