Kun kaksi eroaapi, Mit lempi toisiaan, Min murhe silloin saapi, Sill' ettei vertojaan. Niin kaikuu silloin suruisaan: Hyvästi, hyväst' ainiaan! Kun kaksi eroaapi, Mit lempi toisiaan.
Kun lemmen murtuvaksi Mä ensin huomasin, Ol' niin kuin kolkommaksi Ois tullut päiväkin. Niin kummasti se kaikui vaan: Hyvästi, hyväst' ainiaan! Kun lemmen murtuvaksi Mä ensin huomasin.
Jo haihtui kevättuulet, Mä tiedän kyllä, miks; Nuo ennen kuumat huulet On tullut kylmemmiks. Ne lausuivat nää sanat vaan: Hyvästi, hyväst' ainiaan! Jo haihtui kevättuulet, Mä tiedän kyllä, miks.
Haltia.
("Erlkönig". Goethe).
Yö myöhä ja tuulikin vinkuaa, Isä lapsosinensa ratsastaa. Käsivarrella häll' on poikanen, Sitä puristaapi hän rinnalleen.
Oi laps', mikä tuska nyt ahdistaa? Isä, etkö sä huomaa haltiaa? On kruunu hällä ja vaippa, noin! Se on usmaa, laps, ole huoletoin.
"Sä armas laps, tule luokseni vain! On leikkiä paljo mun tiedossain; On kukkaset koreat niitylläin, Saat kultavaattehet äidiltäin." —
Oi isäni, isäni, kuuleppas, Mitä haltia mulle nyt kuiskas taas! — Älä pelkää! rauhoitu, pienoiseni; Se on tuuli, mi lehtiä liikutti. —
"Sä kaunoinen, tule kanssani pois, Mun tyttöni hellät sun hoivanas ois; Mun tyttären' öisin vaeltavat, Sua tanssien, laulaen tuudittavat." —