Mut jällen kun erota pakko ois Sun joutsenkaulaltas, Mun yltäkylläisyyten' on pois, Olen köyhä kuin kerjuri taas.
3.
Pane poskes vasten mun poskeain, Niin kyynelet yhtyvät, kulta! Ja rintasi paina mun rintahain, Niin koskevi tuli tulta!
Ja kun suureen tulehen juoksahtaa Nuo kyynelvirrat huolen, Ja kätes mua lujahan -puristaa — Mä lemmentuskaan kuolen!
4.
Näin vanhaa untani äskettäin: Se yö oli toukokuuta, Me lehmusten alla istuimme Ja vannoimme uskollisuutta.
Ja siin' oli valoja, vannontaa, Syleilyä, suutelua; Ja jotta ma valani muistaisin, Sä kätehen purit mua.
Oi neitoa kirkassilmäistä! Oi neitoa purevaista! Nuo valat ne kyll' oli paikallaan, Mut puru oli liikanaista.
Kun kaksi eroaapi.
(E. Ceibel).