Kuin Noan aikoina taivahalle Sai Luoja kaarensa korkean, Ett'ei hän vast'edes vetten alle Hukuta kansoja kuolemaan, Niin meill' on merkkinä pohjan puolla, Kun valot yölliset välkkyää, Tääll' ettei aijota yöhön kuolla, Ett' tahto Luojan ei ole tää.
1891.
Kööpenhaminan Pyöreässä tornissa.
Mä katson kauvas koilliseen — Oh, mont' on matkaa tiellä! Mä katson kauvas yli veen — Oh, isänmaa on siellä!
Ja katseissani kaipaus On niinkuin täyttäis rinnan, Ja on kuin sitten siunaus Sais yli meren pinnan!
Mä katson kauvan — käännyn pois, Näen Konge-joen taaksi, Näen Sönderjyllannin tuskissaan — — Ja vieläkin kauvemmaksi!
1893.
Kuolleistanousijain huomioita.
Kun lehtiä kansani historian Mä katselin kirjavia, Ja seurasin retkiä, taistelujaan, Ja turmia tuhansia,
Niin monihin kiintyi mieleni kai, Mut yhtä mä sitten mietin: Niin monta meistä kun Saksakin sai, Ja niin monta kun Virohon vietiin.