Katsos velhojen suuret sarjat, Näetkös noitien armeijaa! Niill' on hiittenkin kaadettu karjat, Lyöty Louhea, Pohjolaa. Tääll' on turmihin tappaviinkin, Tääll' on taikoja tuhansiin, Tääll' on käärmeitten pistoksiinkin, Pahansuopainkin panemiin.
Tuoss' on kieleni tutkijajoukot, Urhot uutterat, seppelepäät. Kiertivät korvet, kahlasit loukot, Tunsivat tundrat ja Vienan jäät. Etsivät yhteen heimoni suuren, Liittivät siskot siskoksiin, Juuttivat syvähän tammen juuren, Latvan työnsivät taivosiin.
Sinis suruissa suurimmissain Silmäni toivoa välkähtää, Kunis pirtissä pienoisissain Laulut heimoni helkähtää. Niiss' on Suomeni seinähirret Tuimat, tuhannenvuotiaat, Niiss' on taistoimme tenhovirret, Voittolaulumme voimakkaat.
SUOMEN LAULU.
Tule, laulamme laulua Suomenmaan, Tule, laulamme raikkahin rinnoin! Koko kansa nyt käykösi soittelemaan, Sitä kannelta kuulua koittelemaan, Jota Väinämö soitti jo innoin!
Se laulu on uskoa, toivoa täys, Se on tenhona taisteloihin! Ken vihamies kansalle surmaa suo, Hänet laulumme taika jo hurmaa tuo, Hänet laulaen sorramme soihin!
NYT VALITKAA!
Nyt valitkaa! Joko lepo ja yö, Tai taisto ja työ.
Nyt valitkaa! Joko toivottuus, Tai se usko uus, Se usko, mi surman vuoretkin siirtävä on. Joka hakatun haudankin paatehen piirtävä on: Kuolematon.
Nyt valitkaa! Joko orjan kieli Ja orjan mieli Ja orjan omatunto, Tai Suomen kieli Ja Suomen mieli Ja Suomen tunto ja kunto.