Sin' olit lapsuuteni Kaarin kaunis, Mä kuutamosta sulle kruunun tein, Ja hunnut hienot virran välkkehistä, Sun unelmaini linnaan vein.
Oi Kaarin, Kaarin! silloin iloeltiin, Sun päilyi kevätkaste silmissäs. Oi Kaarin… sitten päilyi kyyneleitä, Mut Eerik on sun ystäväs!
EDELWEISS.
Alppien tyttönen antoi sen, Tyttönen tummatukka. Hältä se mulla muistona on Vienoinen vilukukka.
Kalpea kukkanen edelweiss, Kukkanen ikilunten, — Vilukko toivoini valkeain, Lumikki lempeni unten!
KAKSI KUKKAVIHKOA.
He koristivat mun kukkasilla, Lemmikeillä ja resedoilla Ja hienoilla heinän helpehillä Ja ruususilla Ja vienoilla violoilla.
Ja toinen lausui: "Sun lauluistasi Sekin yks on niin nätti, että"… Mut toinen taas oli veitikas: "Täm' on kaikesta siitä", hän ilkkui näin, "Jota et ole laulanut, ystäväin". Mut hälle ma pilkat kostin, Kun kihlat hälle mä ostin.
UUDESSA PURRESSA.
Tuuliko se lempemme purren kaas, Vai sousinko matalikkoon? Tai sinäkö se ruorissa istuissas Sen ohjasit haaksirikkoon?