Ja mä käyn läpi toivojen kirjaa, Ja kättäni empien siirrän, Kun entiset toiveet turhat Taas uudelle vuodelle piirrän:
Jo kurjalta kurjuus lientyy — Valo kaikelle kansalle koittaa — Työt maan eduks tehdään kilvoin — Viha lakkaa rakkaus voittaa —
Jo päivyen ens säde ehtii Ens toivolle kirjoitetullen, Se vilkkuu väikyin vienoin, Mut on kuin se kuiskisi mullen:
Sä uskoitko oikean voittoon? Ja uskoitko kaikkien nähden? Sä kaikkiko teit, min jaksoit? Ja teitkö sä toisen tähden?
ETSINNÄSSÄ.
Ma lemmin aatteita, vapautta, Ja pyrin jalohon kauniiseen, Ja etsin täydellä sydämellä Tiet' oikeahan ja hyvyyteen.
Mut — kuinka varmasti astunenkaan, Mun harha-askele maahan lyö, Ja tie on kaita ja vuori korkee, Ja uus on nousu ja uusi työ.
Ken siis sun kauniille kartanoilles, Sä korkein, konsana ennättää? Kun tie on kaita ja vuori korkee, Ja kultaportit vain häämöittää.
Ma kenties astunen harmaapääksi, Ja nousen, lankean vuorottain, Tai kenties kaadun ma kesken työtä, Ja kultaportit oon nähnyt vain.
Ah, enpä voikaan mä ihmemailles Elossa ehtiä ikänäin. — Mut voinhan kaivata, voinhan nousta, Ja silmät tähdätä sinnepäin!