Luo työssä silmät taivaan puoleen, Sielt' on valo, vapaus, Sielt' on armot tulleet huoleen, Sielt' on työssä siunaus. Kiistamieliin meill' ei aikaa, Työ on kansan kunniaa! Kuule, kuinka huudot kaikaa: Työhön, työhön koko maa!
ZIION.
(Aihe v:lta 586 e.Kr.)
Tytär Ziionin kaunis suree niin, Sen on suistunut uljas muuri. Laki Herran templissä tallattiin, Sen tallasi Baabel suuri.
Tiet, portit Ziionin ikävöi, Ken juhlille enää kulkee? Sen palmuinkantajat Baabel löi, Sen portteja Baabel sulkee.
Yli yötä hän itkee niin katkeraan Sen kaupungin ulkopuolla. He sortivat Ziionin, syntymämaan, Tekis itsekin mieli jo kuolla.
Ei Ziionin tarhoissa tanssia näy; Päämiehet on verrattu peuraan, Jok' ei laidunta löydä, vaan harhaan käy, Jonk' on juoksu kuin vainotun teuraan.
Te ohitse käyvät, katsokaa! Tää eikö koske jo teihin, Kun pakanat templiä saastuttaa Ja kajoo kanteleihin?
He koskevat kansani pyhimpään, Kalut kallihit vievät he meiltä, Ne jotk' ovat Ziionin yksinään, Ja Herra on kieltänyt heiltä.
He ryöstit mun parhaat poikani pois, Pojat Ziionin kempit ja korjat; Kuin kulta ne poikani puhtoiset ois, Ne nyt ovat Baabelin orjat.