"Pidätkö siitä?"
"En ole koskaan nähnyt kauniimpaa", sanoi Rose hiljaa.
"Niin, minustakin se oli oikein kaunis. Näin sen kesällä eräällä muinaisesineiden kauppiaalla ja ostin sen silloin. Ajattelin, että ottaisin itselleni kerran oikeuden antaa sinulle lahjan, joka mielestäni olisi kyllin kaunis sinulle."
"Kiitos", kuiskasi Rose.
"Pane se päällesi", pyysi Torkild hetken kuluttua.
"Oi, minä en voi, Torkild. Tämän puseron kanssa — se olisi synti." Hän katsoi monesti pestyyn vaatimattomaan puseroonsa.
"Pane nyt sentään. Vain koetteeksi."
"En tahtoisi sitä tehdä. Tahtoisin mieluummin pitää sitä päälläni ensi kerran, kun tulen sinun luoksesi viettämään jouluiltaa."
* * * * *
Vähän myöhemmin he seisoivat yhdessä kahvilan edustalla. Lumituisku oli lakannut — korkealla valkoisen maan ja puiden yllä, jotka kohosivat ilmavien valkoisten kupujen tavoin kaasulyhtyjen keltaisten liekkien välillä, oli taivas pohjattomana ja mustana.