"Niin, siellä näyttää muuten hiukan hitonmoiselta — mutta minulla on varsin sievä huone ja siellä on halpaa —. Mutta katsos, Aksel tuli sinne eilen minua tapaamaan, minä soitin hänellekin, ja sitten hän tahtoi, että minun oli syötävä kaupungilla hänen kanssaan —"
"Vai niin", sanoi Torkild. "Vai olet sinä tavannut Akselin —"
He kävelivät vähän matkaa puhumatta. Kunnes Rose sanoi:
"Minä tiedustelin häneltä teistä kaikista, mutta hän ei tiennyt mitään. Doriksesta hän ei ollut kuullut sen jälkeen kun hän matkusti, ja sinua hän ei sanonut nähneensä ainakaan kahteen viikkoon —"
"Se nyt on muuten liioittelua — hän oli minun kanssani turistimajalla sunnuntaista viikko —."
"Te ette taida juuri erikoisemmin sopeutua toisiinne, sinä ja Aksel?"
"Noo, kyllä sentään. Mutta katsos, kun on kasvanut kaukana toisistaan, aivan erilaisissa olosuhteissa, niin ei se ole sellaista, — tieto, että ollaan veljeksiä, on miltei haittana toveruuden syntymiselle — olin vähällä sanoa, että se ujostuttaa —"
"Niinpä kai. Kuuletko koskaan mitään isästäsi — kuinka hän voi?"
"Kyllä, kiitos. Hän kirjoittelee kirjaansa. Ja sitten hän on saanut kääntää jotakin saksaksi — siitähän hän on hyvin iloinen —"
"Sehän on hauskaa. Niin, tästä minun on poikettava — hyvästi vain —"