Kristiina tarttui niihin ja he seisoivat hetken käsitysten. Sitten sanoi Kristiina:
"Miksi sinä kerroit minulle Bjørnin ja Aashild-rouvan tarinan eilen?"
"Näen sinun tietävän kaiken", vastasi Erlend ja päästi äkkiä Kristiinan kädet. "Mitä nyt ajattelet minusta, Kristiina —."
"Olin kahdeksantoista vuoden vanha silloin", sanoi hän kiihkeästi, "siitä on kymmenen vuotta kun kuningas, sukulaiseni, lähetti minut matkalle Vargøyn kartanoon — ja sitten viivyimme talven yli Steigenissä — hän oli naimisissa laamannin, Sigurd Saksulvinpojan kanssa; minun kävi häntä sääliksi, sillä mies oli vanha ja uskomattoman ruma — enkä kiellä pitäneenikin hänestä. Tarjosin Sigurdille korvausta, olisin mielelläni sopinut hänen kanssaan — hän oli monella tapaa kunnon mies — mutta hän tahtoi panna asian menemään laillista tietä — minut piti merkitä huoruudesta vierasemäntäni kanssa, ymmärrätkö —."
Se tuli sitten isäni kuuluville ja Haakon-kuninkaan korviin — hän — hän ajoi minut luotaan. Ja jos tahdot tietää kaiken — niin Elinen ja minun välillä ei ole muuta kuin lapset, eikä hän piittaa niistä paljoakaan. Ne ovat Østerdalenessa, eräässä kartanossa, jonka omistin siellä, olen antanut sen Ormille, pojalle — mutta hän ei viihdy lasten luona —. Hän toivoo, ettei Sigurd voi elää kovin kauan — en tiedä mitä hän tahtoo.
Sigurd otti hänet luokseen jälleen — mutta Eline sanoo, että häntä kohdeltiin kodissaan kuin koiraa ja orjanaista — ja käski minun tulla kohtaamaan itseään Nidarosiin. Minun oloni ei ollut paljoa parempi isäni luona Husabyssä —. Möin kaiken, mitä irti sain ja karkasin hänen kanssaan Hallandiin — kreivi Jaakko kohteli minua suopeudella — Saatoinko tehdä toisin, kun hän kantoi lastani. Ajattelin, että niin moni mies on selvinnyt helpolla yhteiselämästä toisen vaimon kanssa — kun on rikas — Mutta kuningas Haakon on sellainen, että hän on ankarin omaisiaan kohtaan. Olimme erossa vuoden, mutta silloin isä kuoli ja hän palasi luokseni. Talonpoikani kieltäytyivät maksamasta veroa tai ryhtymästä puheisiin asiamiesteni kanssa, koska minä olin kirouksen alainen — olin kova takaisin ja sitten jouduin syytteeseen ryöstöstä, mutta minulla ei ollut rahaa maksaa palvelijoitani; katsohan, olin liian nuori osoittaakseni ymmärrystä noissa sotkuisissa asioissa, eivätkä omaiseni tahtoneet auttaa — paitsi Munan, milloin vaimoltansa tohti —.
"Nyt tiedät, Kristiina, ettei omaisuuteni ja kunniani ole koskematon. Parempi sinun olisi pysyä kiinni Simon Andreksenpojassa."
Kristiina laski käsivarret hänen kaulalleen:
"Pysykäämme siinä, mitä eilen vannoimme toisillemme, Erlend — jos olet yhtä mieltä kanssani."
Erlend sulki hänet syliinsä, suuteli häntä ja lausui: "Voit luottaa siihen, että minun asiani parantuvat — kellään muulla kuin sinulla ei nyt ole valtaa ylitseni. Ajattelin yöllä niin monenlaista, kun nukuit sylissäni, kaunis neitoni. Niin suuri ei ole perkeleen valta miehen yli, että minä voisin tuottaa surua tai mielipahaa sinulle, kallehin kumppalini —."