"Tuo, mitä äsken kerroit, on kai talonpoikain tapoja. Sillä minä olen kuullut, että sinun isäsi Lauritsa Bjørgulfinpoika on pelkkä sarkahousu."
"Kuka sinulle on sellaista kertonut?" kysyi Kristiina.
"Äiti", vastasi Orm. "Kuulin hänen vähän väliä sanovan isälle, viimeksi Husabyssä asuessamme, ettei sarkahousu talonpoikakaan antanut hänelle tytärtään."
"Onpa elämä täällä Husabyssä ollut kaunista siihen aikaan", sanoi Kristiina lyhyesti.
Poika ei vastannut mitään. Hänen suupielensä vavahtelivat.
Kristiina kantoi nyt Ormin kanssa täytetyt purtilot takaisin tupaan ja järjesti pöydän. Mutta hänen täytyi vielä kerran mennä aittaan hakemaan ruokaa. Orm otti purtilon ja sanoi arasti:
"Minä menen sinun sijastasi, Kristiina, pihalla on niin liukasta."
Kristiina seisoi ovella odottaen siksi kun Orm tuli takaisin.
Sitten he istuivat lieden luo — Kristiina selkätuoliin ja poika kolmijalalle lähelle häntä. Kotvasen kuluttua sanoi Orm Erlendinpoika hiljaa:
"Kerro vielä vähän tässä istuessamme, äitipuoli!"