"Sinä saat tietää jotain, joka hämmästyttää sinua", sanoi nuorempi hetken perästä: "Sinä ja poikasi saatte pian kutsun kihlajaisiin Dyfriniin. Annoin Jammæltille suostumukseni ennen kuin hän lähti täältä, ja Gyrd kihlaa minut hänelle."
Kristiina istui äänettömänä. Sisar seisoi ja tuijotti häneen täyttä terää, mustasilmäisenä ja kalpeana. Vihdoin vastasi vanhempi:
"Sinä et siis tule pitämään kauan leskeyttä Simonin jälkeen, ymmärrän minä. — Luulin sinun surreen häntä niin syvästi. — Mutta sinullahan on nyt oma valtasi —"
Ramborg ei vastannut. Silloin kysyi Kristiina hetken perästä:
"Tietääkö Gyrd Darre, että sinä aiot mennä uusiin naimisiin niin pian?"
"Tietää." Ramborg käveli taasen. "Helgakin kehoittaa — Jammælt on rikas." Hän nauroi. "Ja Gyrd on älykäs mies, hän on ymmärtänyt kyllä jo aikoja sitten, että meidän yhteiselämämme oli kurjaa, Simonin ja minun."
"Mitä sinä sanotkaan! — Ei kukaan muu ole varmaankaan otaksunut, että teidän yhteiselämänne oli kurjaa", virkkoi Kristiina hetken perästä. "Minä en tiedä kenenkään nähneen muuta kuin ystävyyttä ja hyvänsuopuutta teidän välillänne. Simon mukautui sinun tahtoosi kaikessa, antoi sinulle kaikkea, mitä toivoit itsellesi, aina hän muisti sinun nuoruuttasi ja piti huolta siitä, että saisit nauttia siitä ja säästyä vaivasta ja raadannasta. Lapsiaan hän rakasti ja osoitti sinulle joka päivä kiittävänsä sinua siitä, että olit synnyttänyt hänelle ne molemmat —"
Ramborg hymyili ivallisesti.
Kristiina vastasi kiivaasti:
"No jos niin on, että sinulla on tosiaankin aihetta sanoa, ettei teidän yhteiselämänne ollut hyvää, niin varmasti ei syy siihen ole Simonin —"