Naakkve, Bjørgulf, Ivar ja Skule tulivat ja suutelivat häntä. Kironalainen katsoi surumielisenä äitiin — kun äiti ojensi hänelle kätensä, hän tarttui hänen hihansa poimuun ja suuteli sitä. Kaikki nämä viisi, Gautea lukuunottamatta, olivat nyt pitempiä kuin hän, näki Kristiina. Hän korjasi vähän Lauritsan vuodetta, ja sitten hän meni ulos Munan mukanaan.
* * * * *
Jørundgaardissa oli viisi luhtirakennusta: isotupa, uusitupa, joka oli ollut kesähuoneena Kristiinan lapsuudessa, ennen kuin Lauritsa sai valmiiksi ison rakennuksen, vanhatupa ja suola-aitta, jonka yläpuolella oli luhti; siellä nukkuivat naispalvelijat kesäisin.
Kristiina meni uudentuvan ylishuoneeseen Munanin kanssa; he olivat nukkuneet siellä sitten pikku lapsen kuoleman. Siellä hän käveli edestakaisin lattialla, kun Frida ja Gunhild tulivat tuomaan iltapuuroa. Kristiina käski Fridan pitää huolta, että vartijat saisivat olutta ja ruokaa. Tyttö vastasi, että hän oli tehnyt sen — Naakkven käskystä — mutta miehet olivat sanoneet, etteivät he tahtoneet ottaa mitään emännältä, kun olivat hänen talossaan sellaisella asialla. He olivat saaneet ruokaa ja juomaa muualta.
"Kuitenkin saanette viedä heille ainakin olutnassakan", sanoi Kristiina.
Gunhild, nuori palvelustyttö, oli aivan itkettynyt.
"Ei meistä talonväestäsi kukaan usko sitä sinusta, Kristiina Lauritsantytär, sen sinä voit tietää — aina me sanoimme, että me uskoimme sen valheeksi."
"Te olette siis kuulleet noista juoruista", sanoi emäntä. "Parempi olisi ollut, että olisitte maininneet siitä minulle —"
"Me emme uskaltaneet Ulfin vuoksi", sanoi Frida, ja Gunhild kertoi itkien:
"Hän varotti uhaten meitä kertomasta siitä sinulle — minä ajattelin usein tehdä sen ja pyytää sinua olemaan paremmin varuillasi — kun sinä jäit istumaan ja juttelemaan Ulfin kanssa myöhään yöhön."