"Ei, Gaute on niin terve, etten ole koskaan nähnyt häntä terveempänä.
Mutta hänen seurueensa oli väsynyt —"
Sigurd-herra puhalsi Kristiinan ojentaman olutkannun vaahtokukkuraan, joi ja kehui olutta.
"Hyvää on sille tarjottava, joka tuo hyviä uutisia", sanoi emäntä hymyillen.
"Enpä tiedä mitä sanot sitten, kun olet kuullut uutiseni loppuun", virkkoi Sigurd-herra hämillään. "Hän ei tullut yksinään tällä kertaa, tuo sinun poikasi —"
Kristiina seisoi odottaen.
"Hänellä on mukanaan — niin, se on Hovlandin Helgen tytär — hän on tainnut ottaa tämän — tämän neidon — tainnut ottaa hänet väkisin isän luota —"
Kristiina ei sanonut vielä mitään. Mutta hän istuutui penkille Sigurdia vastapäätä. Hänen suunsa oli kapea ja kiinnipuristunut.
"Gaute pyysi minua tulemaan tänne — hän pelkäsi kai, ettet sinä pitäisi tästä. Hän pyysi sanomaan sinulle tämän — ja nyt olen sen tehnyt", lopetti Sigurd-herra heikosti.
"Sinun pitää sanoa kaikki mitä tiedät tästä asiasta, Sigurd", pyysi
Kristiina tyynesti.
Sigurd-herra teki niin — epäselvästi ja koukerrellen, puhuen laveasti sinne ja tänne. Hän näytti olevan itse hyvin kauhistunut Gauten teosta. Mutta Kristiina sai selville hänen kertomuksestaan, että Gaute oli tavannut tyttöä Bergenissä viime vuonna. Tytön nimi oli Jofrid — ei, kihlattu hän ei ollut. Mutta Gaute oli kai ymmärtänyt, ettei hyödyttäisi puhua tytöstä tämän omaisille — Hovlandin Helge oli suurrikas, sukua, joka käytti itsestään Duk-nimeä ja omisti maatiloja enimmäkseen Vossissa. Silloin oli paholainen houkutellut nämä nuoret —. Sigurd-herra kyhni vaatteitaan ja kynsi päätään aivan kuin olisi ollut täissä yltyleensä.