Mutta kerjäläiset käyttäytyivät varsin rauhallisesti. Kerran kun korvaton yritti tarttua Ingridiin tämän kantaessa ruokaa pöytään, nousi Bjørn heti pystyyn ja murisi. Muuten he näyttivät masentuneilta ja väsyneiltä — olivat raataneet kovin ja saaneet vähän kokoon, vastasivat he emännän kysymykseen — Nidarosissa olisi ehkä paremmat päivät. Eukko tuli iloiseksi, kun Kristiina antoi hänelle pukinsarvellisen hyvää voidetta, joka oli tehty puhtaimmasta lampaantalista ja pikkulapsen vedestä — mutta hän kielsi, kun Kristiina tarjoutui pehmittämään hänen pääriepunsa lämpimällä vedellä ja lahjoittamaan hänelle puhtaan liinahuivin — niin, liinan hän sentään otti.
Kuitenkin antoi Kristiina Ingridin, nuoren palvelustytön, panna maata seinän puolelle sänkyyn. Pari kertaa yön kuluessa Bjørn murisi, mutta muuten oli kaikki hiljaa. Vähän puoliyön jälkeen juoksi koira ovelle ja haukahti pari kertaa lyhyeen — Kristiina kuuli ratsastettavan pihaan ja ymmärsi, että Gaute palasi kotiin. Hän arvasi Jofridin lähettäneen hänelle sanan.
Kristiina pani seuraavana aamuna kerjäläisten pusseihin runsaat antimet, eivätkä nämä olleet ehtineet paljon kauemmas kuin pihaveräjästä ulos, ennen kuin hän näki Jofridin ja Gauten suuntaavan kulkunsa hänen tupaansa kohti.
Kristiina istuutui ja otti värttinänsä, tervehti lempeästi nuorta paria, kun tämä astui sisään, ja kysyi Gautelta heinänteosta. Jofrid nuuski — vieraat olivat jättäneet jälkeensä huoneeseen tympeän löyhkän. Mutta anoppi ei ollut sitä näkevinään. Gaute vääntelehti ja hänen näytti olevan vaikea sanoa asiaansa. Silloin Jofrid puhkesi puhumaan:
"On muuan asia, äiti, joka minun mielestäni on nyt paras ottaa puheeksi. Minä ymmärrän teidän ajattelevan, että minä olen kitsaampi kuin Jørundgaardin emännän teidän mielestänne sopisi olla. Minä tiedän teidän ajattelevan niin, ja te ajattelette, että minä sillä vähennän Gauten kunniaa. Jääköön sikseen se, että minä pelkäsin eilen illalla ottaa taloon tuota joukkuetta, kun olin yksin kotona sylilapseni ja muutaman ruotilaisen kanssa, sillä näin teidänkin ymmärtävän sen, heti kun olitte saanut nähdä vieraanne. Mutta minä olen huomannut ennenkin, että te pidätte minua kitsaana ruoan annossa ja tylynä köyhille.
"Minä en ole sellainen, äiti, mutta Jørundgaard ei ole enää henkivartijan ja rikkaan miehen asuinpaikka, niinkuin se oli teidän isänne ja äitinne aikana. Rikkaan lapsi te olitte, seurustelitte rikkaitten ja mahtavien sukulaisten kanssa, tulitte rikkaisiin naimisiin, ja miehenne vei teidät vielä suurempaan mahtiin ja loistoon kuin missä olitte kasvanut. Ei kukaan voi odottaakaan teidän käsittävän täysin vanhoilla päivillänne, kuinka toisenlaisessa asemassa on Gaute, joka menetti isänperinnön ja jonka on jaettava puolet teidän isänne rikkaudesta monen veljen kanssa. Mutta minä en uskalla unohtaa, etten tuonut hänen pesäänsä paljon muuta kuin lapsen, jota kannoin sydämeni alla, ja raskaan sakonalaisuuden ystävälleni, kun suostuin hänen väkivallantekoonsa omaisiani kohtaan. Se voi korjaantua ajan mukana — mutta onhan kuitenkin velvollisuuteni rukoilla Jumalalta isälleni pitkää ikää. Me olemme nuoria, Gaute ja minä, emme tiedä kuinka monta lasta meidät on säädetty saamaan. Teidän pitää uskoa, anoppi, ettei minulla ole muuta ajatusta taloudenpidossani kuin mieheni ja lastemme paras —"
"Minä uskon sen, Jofrid." Kristiina katsoi vakavasti miniänsä tulehtuneisiin kasvoihin. "Enkä ole koskaan sekaantunut sinun hallintoosi enkä koskaan kieltänyt, että olet kelpo vaimo ja hyvä, uskollinen puoliso pojalleni. Mutta sinun on annettava minun käyttää vapaasti omaani, niinkuin olen tottunut tekemään. Kuten sanot, olen vanha enkä pysty enää opettelemaan uutta."
Nuoret ymmärsivät, ettei äidillä ollut heille enempää sanottavaa, ja sanoivat kohta sen jälkeen hyvästi.
Kuten aina, täytyi Kristiinan myöntää Jofridin olevan oikeassa — ensin. Mutta tarkemmin ajateltuaan hänestä tuntui ettei sittenkään; ei ollut mitään järkeä siinä, että Gauten almuja verrattiin Kristiinan isän antimiin. Sielumessuja köyhille ja paikkakunnalla kuolleille vieraille, naima-apua isättömille neidoille, olutkestit isän rakkaimpien pyhimysten päivinä, avustukset sairaille ja syntisille, jotka halusivat käydä Pyhää Olavia rukoilemassa — vaikka Gaute olisi ollut paljon rikkaampikin kuin oli, ei kukaan olisi odottanut hänen rupeavan sellaisiin kustannuksiin; Gaute ei ajatellut luojaansa enempää kuin hänen oli pakko. Hän oli antelias ja hyväsydäminen, mutta Kristiina oli ymmärtänyt, että hänen isällään oli ollut kunnioitusta auttamiansa köyhiä kohtaan, koska Jeesus oli valinnut itselleen köyhän ihmisen osan tullessaan lihaksi. Ja isä oli rakastanut kovaa työtä ja katsoi kaiken käsityön tulleen kunniaan siitä, että Jumalan äiti Maaria tahtoi olla työtätekevä nainen, joka kehräsi omalla ja omiensa elatukseksi, vaikka olikin rikkaitten ihmisten tytär ja Juudanmaan kuninkaitten ja ylimmäisten pappien sukua.
* * * * *