"Niin, sitä minä tarkoitin", sanoi Ulf Haldorinpoika. Sitten hän naurahti: "Ja nyt minua melkein kaduttaa, pappi, että olen ollut niin hurskas mies — häntä kohtaan!"
"Hyödytöntä tuhlata aikaansa niin turhaan katumukseen", vastasi pappi.
"Mitä tarkoitat —?"
"Tarkoitan, että ainoastaan syntejään hyödyttää ihmisen katua", sanoi pappi.
"Kuinka niin?"
"Koska ei kukaan ole hyvä paitsi Jumala. Emmekä voi mitään hyvää tehdä paitsi hänen kauttaan. Joten on hyödytöntä katua hyvää tekoa, Ulf, sillä se hyvä, jota olet tehnyt, on järkkymätön; vaikka kaikki vuoretkin kukistuisivat, niin se pysyy —"
"Niinpä — niin. Sellaisia en minä ymmärrä, Sira hyvä. Minua väsyttää —"
"Niin — ja nälkäkin sinun taitaa jo olla — saat tulla mukaani tuonne kotaan, Ulf", sanoi pappi.
"Kiitos, ei minulla ole ruokahalua", sanoi Ulf Haldorinpoika.
"Kuitenkin on sinun nyt tultava sinne saamaan ruokaa", sanoi Sira Eiliv laskien kätensä hänen hihalleen ja vetäen hänet mukaansa. He astuivat pihalle ja lähtivät kotaan päin. Tahtomattaan he kumpikin astelivat niin keveästi ja hellävaroen kuin voivat tuoreella lumella.