Ramborg meni sitä hakemaan ja katsoi hirttä, johon se oli osunut:
"On häpeä, ettei Torbjørg keksinyt itse pestä nokea pois seinästä pitoja valmisteltaessa — minä unohdin sanoa siitä." Hän puhdisti kengän. — Tämä oli Simonin paras pari, niissä oli pitkä suippeneva kärki ja punaiset kantapäät — hän otti sitten toisenkin kengän ja pisti molemmat hänen vaatearkkuunsa. Mutta Simon näki, että hänen kätensä vapisivat kauheasti hänen sitä tehdessään.
Silloin Simon meni Ramborgin luokse ja kietoi käsivartensa hänen ympärilleen. Toinen likistäytyi häneen kiinni hennoilla jäsenillään hytkien pidätetystä itkusta ja kuiskaten miehelleen olevansa hyvin väsynyt —.
* * * * *
Seitsemäntenä päivänä ratsasti Simon miehineen Kvamin kautta pohjoiseen vievälle tielle. He ponnistelivat eteenpäin tuiskussa, joka tuprutteli suuria, märkiä lumihiutaleita. Puolenpäivän aikaan he saapuivat pieneen maantien varrella olevaan taloon, jossa pidettiin majalaa.
Vaimo tuli ulos ja käski Simonia heidän omalle puolelleen — majalan puolella oli vain pikkueläjiä. Hän kiskoi Simonin yltä tämän likomärät päällysvaatteet, ripusti ne kuivumaan nuoralle lieden ääreen ja siunaili ilmaa: tämmöinen sohjo — oli sääli hevosia — Simonin oli kai täytynyt ratsastaa kiertotietä — ei kai nyt päässyt Mjøsin yli?"
"Kyllä sentään, kun on sisua —"
Vaimo ja hänen ympärillään seisovat lapset hörähtivät nauramaan. Isommat keksivät kaikenlaista asiaa tupaan, kantoivat sinne puita ja olutta; pienet kerääntyivät yhteen kasaan oven luo. Simon antoi heille tavallisesti jonkun lantin ollessaan yötä talossa, ja jos hän oli tuonut lapsilleen Hämärin kaupungista jotakin suuhun pantavaa, hän jakoi siitä osan heidänkin suihinsa. Mutta tänään hän ei ollut heitä huomaavinaan.
Hän istui penkillä kumarassa, kädet veltosti polvilla ja tuijotti lieteen, vastaten harvakseen vaimon sanatulvaan. Silloin vaimo sattui kertomaan Erlend Nikulauksepojan olleen tänään Granheimissa — vanhojen tilallisten piti tänään saada ensimmäinen erä kauppasummaa väliomistajilta. Jos Simon tahtoi, hän saattaisi lähettää lapset lankoa hakemaan, jotta he voisivat ratsastaa yhdessä kotiin.
"Ei ole väliä", vastasi Simon. Mutta syödä hän vähän halusi ja sitten käydä hetkeksi pitkälleen.