"Emme — ei sattunut soveltumaan?-"
"Erlend taisi kaivata sänkyynsä enemmän kuin sinä?" Ramborg naurahti.
Kun hän ei saanut vastausta, jatkoi hän: "Hän kaipaa kai aina
Kristiinan luo oltuaan poissa vähäsen aikaa —"
Simon oli vaiti kauan ennen kuin vastasi: "Erlend ja minä emme eronneet sovussa." Ramborg kääntyi äkkiä ympäri — ja silloin Simon kertoi mitä hän oli kuullut Dyfrinissä sekä ensi osan keskustelustaan Erlendin ja poikien kanssa.
"Minusta oli turhaa, että te viitsitte joutua vihoihin semmoisesta — kun olette osanneet pysyttää ystävyyden tähän asti."
"Ehkä kyllä — mutta niin nyt kävi. Siitä paisuu muuten liian pitkä puheenaihe täksi illaksi."
Ramborg kääntyi taas kankaaseensa ja alkoi puuhailla lankoineen.
"Simon" — kysyi hän äkkiä. "Vieläkö sinä muistat sadun, jonka Sira Eirik kerran luki meille — Raamatusta — eräästä neidosta, jonka nimi oli Abisag Sunnamiittilainen?"
"En."
"Siihen aikaan kun kuningas Daavid alkoi vanheta ja hänen elinvoimansa ja miehuutensa kuivua", alkoi vaimo, mutta mies keskeytti hänet:
"Ramborg kulta, on liian myöhä; ei ole satujenkertomisaika. — Muistan minäkin nyt, mitä tuosta neidosta kerrottiin —"