Ne kääpiöt, jotka nostivat perinnön Lönnrotin, Runebergin, Snellmanin ja Topeliuksen jälkeen, ovat hukanneet aikaa noin 50 vuotta sotimalla kieltä vastaan, jota — olkoonpa se miten vaikeata tahansa — luulisi voitavan oppia kymmenessä vuodessa!
Onhan jo satasen vuotta siitä kun Suomi oli Ruotsin siirtomaa, jossa ruotsalaiset herrat ja voudit mellastelivat, mutta yhä vielä ilmestyy meillä lentokirjasia, joissa ruotsikot vaateliaalla tavalla käyttelevät sanoja: "meidän asemamme", "meidän kielemme", "meidän lakimme", "meidän rahamme" ja "meidän oikeutemme". Laskekaammepa kerrankin kätemme sydämelle — eikä aina vaan lompakolle; ja sanokaamme kerrankin suora totuus vaikkapa se karvastelisikin.
Kerran sadassa vuodessa on ainakin yksi totuus lausuttava, muuten ilma aivan liiaksi pilaantuu valheista ja kuvitteluista.
Vaikkapa joudun sen vaaran alaiseksi, että minut teennäis-ruotsalaisuuden "infante terribile'nä"[9] leimataan "uloskatsottavaksi", tahdon kuitenkin kerta kaikkiaan sanoa totuuden sanat:
Kaikki tuo räyhäävä ja vaatelias puhe meidän oikeudestamme — meidän tulevaisuudestamme — meidän asemastamme — meidän kielestämme ja meidän "länsimaisesta sivistyksestämme", ei, totta toisen kerran, ole muuta kuin sellainen tavaraleima tahi liikemerkki, jonka suojassa me "finländarit" haluamme jatkaa tuottavia sivuelinkeinojamme mannaryynilähettiläinä, sillin tuottajina, tukkihuijareina, viinatehtailijoina ja paperikuninkaina.
Suomalaisten oikeudeksi jää vähemmin tuottava maanviljelys. Mutta jumala varjelkoon meitä heidän kielestään. Mehän haluamme heiltä vaan — leipää ja perunoita.
Ruotsikot valittavat kaupunkiemme suomalaistumista.
Kun suomalaisia muuttaa Suomen pääkaupunkiin ja perustelee siellä pankkeja, niin sortavathan he "meidän oikeuksiamme" ja "meidän etuoikeuksiamme" ynnä "meidän kauppaetujamme".
On sekin puhetta! — Jos Suomen kansa, jonka valistunut Venäjän Keisari yli 100 vuotta sitten korotti kansakuntain joukkoon — vihdoin sadan vuoden lopulleen kuluessa varovasti astuu esiin ja tahtoo viedä maasta voinsa ja puutavaransa itse, niin totta tosiaan ei siitä joudu vaaranalaiseksi "länsimainen sivistys", mutta kyllä sen sijaan ruotsikkojen osingot ja pankkiosakkeet!
Kun suomalaiset itse oppivat lähettämään paperia englantilaisille ja venäläisille sanomalehdille, niin eiväthän siitä joudu vaaranalaisiksi "ruotsalainen kielemme" ja ruotsalaiset kirjamme, vaan kylläkin paperit meidän ruotsalaistemme lompakoissa ja heidän kuponkikirjansa.[10]