Siten ovatkin jo kaikki sateenkaaren värit tulleet käytetyiksi ja minun käytettäväkseni on jälellä ainoastaan ruostumattomat metallit.
Kirjoitankin sen vuoksi
Suomen kultaisen kirjan
jotta ei suomalainen arvoitus:
Kultaa kujaiset täynnä,
Hopiata tanhuaiset,
Eikä ole ottajata,
loppumattomiin kaikuisi kuuroille korville. Tämä minun kultainen kirjani on ainoastaan epäsuora vastaus yleisgermaaniseen herjauskirjaseen
"Ruotsalaista Suomessa".
Ei sen vuoksi sovi minulta odottaa perinpohjaista vastausta kaikkiin tässä poliittisessa lentokirjasessa hämärästi syntyneisiin ja hämärästi lausuttuihin lauselmiin, uhkauksiin ja syytöksiin. Sellaisen vastauksen antamiseen on aikani liian niukka — jopa liian kalliskin.
Kuitenkin mielen haikeudella näen miten se kansanheimo,[8] josta itsekin olen syntyisin, ei ainoastaan vähene lukumäärältään, eristäymisensä ja epäsiveellisyytensä vuoksi — vaan miten sen henkinen näköpiirikin yhä supistuu.
Minusta näyttää kuin johtuisi tällainen tila johtajanerojen ja personallisuuksien puutteesta sekä sellaisten johtotähtien luomiseksi tarvittavan voiman puutteesta.