Tarkotuksena oli nähtävästi esittää kirjoitukseni mätäkuun sukkeluutena tahi näyttää, että kirjoittaja oli kesälämmön lyömä. Ainakin tällaisella menettelyllä tarkoitettiin esittää minut yksinäiseksi intoilijaksi. Enhän nojautunut sarjaan loistavia neroja, joilla oli ollut sama mielipide. Alkukatsaus — loistavine nimineen aina Tacituksesta alkaen — oli nimittäin pyyhitty koko kirjoituksestani. —
En tuosta hämmästynyt, vaan päätin seuraavissa kirjoituksissani vielä kerran esittää ne otteet erinäisistä kirjoituksista ja niiden nerojen nimet, mitkä "lehtitoukat" olivat paperikoriin leikelleet.
Mutta kun kolme kirjoitustani oli julkaistu, tehtiinkin tenä — jotta "ei yleisöä väsytettäisi".[6]
Tässä mökissä, missä nyt maaseudulla istuskelen ja tätä kirjoittelen, en enää voi muistaa kaikkia niitä eri teoksista kirjoittamiani otteita, jotka joutuivat sanomalehden paperikoriin, mutta silloin mainitsemani nimet voin tässä vieläkin mainita:
Tacitus.
Svenonius.
Rudbeck Nuor.
Lejonhjärta-Kajanus.
Rasmus Rask.
Jakob Grimm.
Klapprot.
Louis Lucien Bonaparte.
Porthan.
C.A. Gottlund.
Rovasti Idman.
Elias Lönnrot.
Heinrich Winkler.
Jules Martha.
Taylor.
Kossinna.
Näihin kielineroihin kuului myöskin Hänen Majesteettinsa Venäjän Keisarinna Katharina II, joka ei ainoastaan seurustellut kaiken maailman nerojen kanssa, vaan myöskin julkaisi huomattavan teoksen kaikkien kielien keskinäisestä sukulaisuudesta. Jos Keisarinna olisi tuntenut sen keltuaisen eli alkuperäis-suomalais-slaavilaisen kielen, joka vielä silloin uinaili meidän metsissämme, olisi hän varmaankin ojentanut suojelevan valtikkansa meidän koko maamme yli ja jo silloin loihtinut ilmoille suomenkielisen kirjallisuuden kukoistuksen.
Näitä nimiä vastaan, joista Rask, Bonaparte ja Klapprot ovat parhaimpia kaikkien aikain kielineroista, eivät vastustajamme voi esittää juuri muita nimiä kuin Vilhelm Thomsenin ja ehkä muutamia muita nykyisin elossa olevia jäljittelijöitä ynnä toisen ja kolmannen luokan professoreja. Tämän sangen lyhykäisen johdannon jälkeen täytyy nyt ryhtyä itse asiaan — from sounds to things — ja tulen minä aluksi vähän selailemaan varsinaisten suomalaisvihaajaimme julkaisemaa lentokirjasta "Svenskt i Finland".[7] Sen jälkeen katselkaamme seuraavissa teokseni vihkoissa kuinka ihmeellisen paljon on havaittavissa:
"Suomalaista
Europassa, Aasiassa ja Afrikassa".
VASTAUS KIRJASEEN "SVENSKT I FINLAND" ("Ruotsalaista Suomessa").
Europan valtiomiehet ovat julkaisseet "valkoisia", "punaisia", "keltaisia", "vihreitä" ja "harmaita" kirjoja, — joita ei kukaan lue; ystäväni Strindberg julkaisi aikanaan sinisiä kirjoja puhesanojen merkityksestä ja "taikuruuksista" Ruotsissa. Meillä on professori T.E. Karsten laskenut mielikuvituksensa liikkeelle "keskiajan miehen" Turun tuomiokirkon "Mustaan kirjaan" tekemistä kirjoitusvirheistä.