Kylläpä olemme Ruotsin mahtavuuden ajan jälkeen vaipuneet syvälle! Kustaa II Adolf jaksoi vielä oppia kuutta kieltä ja hänelle jäi silti aikaa "lihomiseenkin".
Käyttikö Kustaa Adolf myöskin suomenkieltä, se on epäiltävää.[11] Kaikessa tapauksessa opettaa historia, että hän osasi panna arvoa "hakkaa päälle"-läisilleen, sillä kun oli kuuma käsissä, kuten Lech-virralla ja Lützenin tantereella, asetti hän suomalaiset ensi riviin. Taisipa hän tietää mitä teki.
Mutta jos uskoisi "Svenskt i Finland" tekeleen viisauksiin, olisi "tietoisuutta kaiken suomalaisen ja kaiken ruotsalaisen vastakohtaisuudesta ylläpidettävä ja tiukennettava." (Sivu 146). — Hm!
Kumpi tulee enemmän menettämään sellaisten "vastakohtain tiukentamisesta", sitä ei ole vallan vaikea arvioida!
Tohtori Gabriel Nikander toteaa sanotussa kirjasessa, että ruotsia puhuva väestö, joka vuonna 1880 oli 14,32 % Suomen väestöstä, oli vuonna 1910 alentunut 11,79 prosentiksi. — Eiköhän ole selvää, että ruotsia puhuvien vähenemisen ja rodun huononemisen ehkäisemiseksi ei "vastakohtain tiukentaminen" ole sopiva keino, sillä ruotsia puhuvien yksipuolisuus on jo kyllin suuri.
"Finländarien" kansanheimo ei tarvitse enempää toivottomuutta (pessimismiä), eikä kiinnelaastarin tapaisia "kokoomuskirjoituksia". He tarvitsevat vielä muutamia — "suuria hautajaisia" ja sitten: uutta verta — uutta verta, mihin hintaan tahansa!
Saman teoksen 146 sivulla on luettavana seuraava makupala:
"Niin kauan kuin ruotsalainen mies tahi nainen, mentyään naimisiin toista kansallisuutta olevan henkilön kanssa, sallii suomenkielen tulla kodin ja heidän lastensa kieleksi, niin kauvan ja siihen saakka eivät mitkään käytännölliset uudistukset (!) voi tehdä meidän (ruotsikkojen) asemaamme varmaksi."
Kuten näkyy, on taaskin kysymyksessä "meidän asemamme", jonka hyväksi lapsetkin ovat uhrattavat. Mutta jos me (ruotsinkieliset Suomessa) uhraamme lapsemme, niin uhraammepa samalla kertaa "asemammekin" — tulevaisuudessa.
Puolueella, joka rupeaa esiintymään kansan holhoojana avioliitto-asioissa ja häiritsemään kotirauhaa, ei ole tulevaisuusmahdollisuuksia, siitä voidaan olla varmasti vakuutettuja.