"Finländari", joka, pitäen silmällä "meidän asemaamme", estää lapsiaan menemästä naimisiin suomalaisten kanssa ja oppimasta heidän kieltään — tekee rikoksen, joka rangaistaan hänen lapsissaan ehkä kolmanteen ja neljänteenkin polveen.
Uusi veri on enemmän arvoinen kuin elähtänyt ruotsinkieli, jolla "Svenskt i Finland" teoksen mukaan on taipumusta hävitä aivan itsestään tästä maasta.
Teoksen sivulla 145 sanotaan nimittäin:
"Että suomalaistumista kuitenkin tapahtuu, se käy täysin selville esim. siitä, että lukuvuonna 1911-1912 maamme korkeammissa suomenkielisissä oppilaitoksissa oli 837 oppilasta, joiden äidinkieli oli ruotsi; näistä olisi suurin osa voinut saada vastaavaa ruotsinkielistä opetusta omassa koulukaupungissaan…"
Tällaista ruotsinkielisissäkin vanhemmissa ilmenevää yhtenäisyyteen pyrkimistä meidän suomivihaajamme puoluesyistä niin katkerasti moittivat.
Mutta ymmärtäväisten vanhempain huolenpito lastensa tulevaisuudesta Suomessa luonnollisesti pääsee voitolle. Sillä jos lapset eivät saa oppia suomea ja vastaisuudessa heille käy mahdottomaksi ansaita leipäänsä Suomessa, — niin sopii kysyä: aikooko "Ruotsalainen kansanpuolue" ottaa heidät huomaansa ja elättää heitä?
Tiedän omasta kokemuksestani miltä tuntuu kun ei ole oppinut suomea lapsuudessaan; tiedänpä siis varottaa muitakin.
Heittämällä sikseen suvaitsemattomuuden levittämisen, sekä perheiden keskeisiin asioihin ja lasten kasvatukseen sekaantumisen, tulisi meidän "Finländarien" ryhtyä vastustamaan siirtolaisuutta — sekä suomen- että ruotsinkielisten maasta pakenemista. Aina kun, varsinkin keväisin ja kesän aikana, astuu Hangossa "Titaniaan" tahi johonkin muuhun Suomen Höyrylaiva O.Y:n Hull'iin menevään laivaan, saa nähdä mitenkä maan parhaat voimat — miehiä ja naisia parhaassa nuoruuden kukoistuksessa — jättää maan loppumattomana siirtolaisvirtana.
Ehdottomasti tulee itsekseen kysyneeksi, kuinka kauvan tämä työvoiman maasta vienti häiritsemättä saa tapahtua? Eikö tiedetä, että Suomi on maa, johon vaikeudetta mahtuu viisi kertaa suurempi väestö kuin nykyinen. Tässä vertailua:
Javan saari ei pinta-alaltaan ole paljoa suurempi Uudenmaan lääniä, ja Javassa elää noin 25,000,000 ihmistä. Kuitenkaan ei Javassa ole suurteollisuutta ja saaren sisäosan muodostaa pilven korkuinen vuorimaa, jossa on noin 30, osittain vielä toimessa olevaa tulivuorta, jotenka siis oikeastaan järkiperäinen maanviljelys (kahvia, teetä, riisiä, maissia y.m.) kapeilla rantakaistaleilla elättää noin 8 kertaa suuremman ihmisjoukon kuin koko suuri Suomemme.