Mutta Java ei onnekseen olekaan vuosisatoja ollut ruotsalaisena siirtomaana!
Siellä ikivanha maalaji-lainen sivistys, hyvin järjestetyn hollantilaisen siirtolaisuuden kanssa yksin tuumin, jakaa siunaustaan.
On vihdoinkin ruotsalaiselta taholta tunnustettu, ettei ruotsalainen siirtolaisuus ole ollut erittäin suureksi hyödyksi Suomelle — vaan onpa se ollut suorastaan vahingoksi Uudellemaalle.
Miten herrat viikingit täällä ovat eläneet tekemällä rannikkoretkiä, saariinsyöksyjä ja ryöstöjä, on, hyvä kyllä, häipynyt satujen hämärään. Merirosvoja olivat myös Birger Jarl'in ja Torkel Knuutinpojan joukot; ja se paavillinen siunaus, minkä Henrikki-piispa toi tänne, oli sekin vähäarvoinen — sivistystekijänä.
Teoksessa "Svenskt i Finland", joka kuitenkin tarkoittaa ruotsalaista "kokoomusta", varsinkin "kaupunkien suomalaistumisen" vastustamiseksi, on hra Hugo J. Ekholm ollut kyllin rohkea tunnustaakseen, että ruotsalaisen siirtolaispolitiikan etuvartijat tässä maassa: ruotsalaiset herrat, eli herrastalojen omistajat, pikemmin ovat olleet maamme vaivana kuin sen siunaukseksi.
Teoksen sivulla 71 hän sanoo: "Varsinkin mitä Uuteenmaahan tulee, voidaan väittää syystä, että Uudenmaan herraskartanot ovat olleet tämän maakunnan kirouksena." Kirjoituksen tekijä siis myöntää, että tämä kirous, tämä ruotsalaisen yläluokan siirtolaisuuspolitiikka, on ollut koko Suomen painajaisena, vaikkapa se onkin, Flemingien ja Lejonhufvudien aikoina, ollut vaikeimpana Uudellamaalla.
"Paitsi väkivaltaa" — sanoo hra Ekholm edelleen (sivulla 72) — "tekivät nämät hyvät herrat sen lisäksi petoksia, varkauksia ja ryöväyksiä. Verojen kannoissa käytettiin vääriä painoja ja mittoja. Talonpojan hevoset otettiin, eikä niiden takaisin saannista ollut tietoa." — (Se oli ruotsalaista hevosasevelvollisuutta!)
Edelleen sanotaan kirjasessa: "Saaristossa ryövättiin talonpojilta veneet, heitä piestiin ja heidät jätettiin autiosaarille; kaikki tämä vaan sen vuoksi, että he käyttivät… ikivanhaa kalastusoikeuttaan".
Sen, joka haluaa syvemmin tunkeutua tutkimaan niitä syitä, joiden seuraukset nyt tulevat näkyviin yhäti kasvavassa siirtolaisuudessa, sen sopii tässä yhteydessä lukea vielä lisäksi pari sivua hra Ekholmin kirjoituksesta "Svenskt i Finland" teoksesta, sillä hra Ekholmin kynän tuote antaa tälle teokselle pysyvän arvon.
Hra Ekholm jatkaa seuraavasti: