(Asia- ja nimiluettelo)
Suomentajan esilause.
Esipuhe.
I. VASTAUSTA KIRJASEEN "SVENSKT I FINLAND" ("RUOTSALAISTA SUOMESSA").
Viikinkisivistystä Uudellamaalla.
Birger Jarl.
Hugo J. Ekholm.
A. ja S. Leijonhufvud.
J.L. Runeberg.
Axel Lille.
Pehr H. Norrmen.
II. KANSALLISUUS.
Nationalismi ja sen vastakohta.
Kieliriidat.
Liettuan- ja vironkieli.
Götin kieli.
Rurik.
Oskar Montelius.
A.E. Holmberg.
Viikingit, pyhyyden ryöstäjiä, ruumiiden ja hautain häpäisijöitä.
Lalli.
Slaavilaisia nimiä.
Seppälinna — Zeppelin.
Varjag.
Darwin.
Z. Topelius.
Rasmus Rask.
Odo Morannal Reuter.
Quatrefages.
Léouzon le Duc.
Elisée Reclus.
Abercromby.
Jakob Grimm.
Martin Buber.
H.G. Porthan.
Paavo Cajander.
Jean Sibelius.
Taylor.
Artur Eklund.
Lalli.
Kolehmainen.
C.A. Nordman.
T.E. Karsten.
Heinrich Winckler.
Pertti Uotila.
Jules Martha.
Vilhelm Thomsen.
G. Kossinna.
O. Almgren.
O. Rudbeck.
Väinö Salminen.
Elias Lönnrot.
Carl Axel Gottlund.
Arthur Gleye.
Ex oriente lux.
SUOMENTAJAN ESILAUSE.
Suomalaisessa lukijassa tämä kirjanen epäilemättä herättää monenlaatuisia tunteita ja ajatuksia. On ihmeteltävää, että kirjan tekijä, ruotsinkielisestä ja -mielisestä kodista lähteneenä, on tuntenut ja tuntee suomenkieltä sekä Suomen suomenkielistä kansaa kohtaan sellaista aivan harvinaisen lämmintä rakkautta, mikä tässä kirjasessa ilmenee. Ei liene meillä tätä ennen ilmestynyt teosta, johon olisi niin huomattavasti kuin tähän koottu kaikki ne ylistelevät lausunnot, joita maailman kuuluisat oppineet ovat antaneet kauniista kielestämme. Jo sellaisten lausuntojen kokoelmana on mielestäni teoksella pysyväinen arvonsa, sillä epäilemättä tällaiset lausunnot ovat omiansa aukaisemaan monetkin silmät ja kohottamaan sitä todellista kansallistuntoa, joka etupäässä ilmenee oman kielen kunnioittamisessa ja — käyttämisessä.
Kauvas tähtäävä on tekijän edustama suunta, mikäli se koskee suomenkielen ja Suomen suvun vanhuutta. Aina muinaisen Egyptin ("Kemin") ikivanhasta historiasta hakee hän suuren suomalaisen suvun alkujuurta. Jos se sieltä vastaisuudessa niin selvästi löydetään, ettei epäilykselle jää sijaa, niin toteutuupa suunnilleen Kalevalankin sana, että Väinämöinen oli "laulaja ijänikuinen".
Voitanee syystäkin sanoa, että tekijän nimijohdannaiset monestikin ovat varsin rohkeat. Olkootpa niinkin. Sellaisissa tapauksissa kuitenkin peittäkööt hänen kieltämme kohtaan osottamansa erinomainen rakkaus ja kunnioitus mahdollisen erhetyksen, ja älköön unhotettako, että monet kymmenet muut kirjassa esitetyt esimerkit ovat sen sijaan niin hämmästyttävän vakuuttavia, että ne ovat omiansa saattamaan ajattelevan lukijan syviinkin mietteisiin.