Siitä huolimatta löytyy vielä Suomen rannoilla puuro- ja pölkkypäitä, jotka koettelevat kuvitella itselleen ja muille, että he polveutuvat suoran tahi väärän koivun takaa näistä — pedoista.
Älköön luultako nimittäin, että viikingit tyytyivät ryöstämään ja raiskaamaan ainoastaan eläviä ihmisiä. Ei toki! He murtautuivat myös temppeleihin, he kaivoivat auki ja häpäisivät myöskin hautoja — ei mainetta saavuttaakseen, vaan saadakseen rahoja, sormuksia, koristuksia y.m.
Jotta arvosteluani ei katsottaisi yksipuoliseksi tahi liian ankaraksi, annan taasen sananvuoron professori Monteliukselle, joka kertoo:
"Orkney-saariryhmän suurimmalla saarella on merkillinen muisto pohjoismaiden viikingeistä. He eivät häikäilleet murtautumasta hautoihin, saadakseen haltuunsa niissä ehkä säilytetyt kalleudet. Siten ryöstivät he Ranskassa merovingiläisten kuninkaitten haudat; ja Irlannissa kerrotaan heidän, kallisarvoisen hautasaaliin toivossa, tunkeutuneen siellä tavattaviin suuriin, mahtavien kumpujen peittämiin kivikammioihin, jotka ovat peräisin saaren vanhimmalta esihistorialliselta aikakaudelta. Myöskin äskenmainitulla, Skotlannin pohjoisrannikolla olevalla saarella ovat pohjoismaiden viikingit murtautuneet sellaiseen suureen, kivistä tehtyyn hautakammioon. Siitä ei tosin mainita missään samanaikaisessa kirjoituksessa, mutta itse hauta antaa siitä varmat, erittäin huomattavat todistukset. Kun nimittäin muuan englantilainen muinaistutkija joku vuosi sitten aukaisi kammion, havaitsi hän jälkiä aikaisemmasta, ei juuri tieteellisestä haudan tutkinnasta. Seinäkiviin oli kirjattu erinäisiä pohjoiskielisiä kirjoituksia, jotka olivat piirretyt sellaisilla kirjoitusmerkeillä, joita pohjoismaiden asukkaat — ja yksinomaan he — käyttivät pakanuuden ajan lopulla. Kirjoituksista, joita eri henkilöt ovat piirrelleet ja joilla ei ole mitään keskinäistä yhteyttä, ansainnevat seuraavat, suomeksi käännettyinä, mainitsemista: 'Tolf Kolbenson piirsi nämät rivit'. — 'Vidmun piirsi'. — 'Nämät piirsi länsimeren kirjoitustaitoisin mies'. — 'Ingegerd on naisista hempein'. — 'Ingeborg, tuo ihana leski'. — 'Kolme yötä ennenkuin jorsalan miehet mursivat tämä kummun, oli aarre viety pois'. — 'Jorsalankävijät mursivat Orkkalmistot.' — 'Luoteessa on paljon tavaraa piilotettuna, onnellinen se, joka löytää tuon suuren aarteen'. — Vielä on lisäksi kokonainen riimukirjoitusrivi ja toisessa kohdassa on piirrettynä: 'Lodbrokin pojat'…"
Nämät kaameat piirtelyt eivät lisäselvittelyjä kaipaa — ne puhuvat omaa kieltään. Minusta on kuin raskauttavana asianhaarana, että näiden hautojen häpäisijät olivat kirjoitustaitoisia, — jopa muuan näistä hyenoista kehaisee olevansa "kirjoitustaitoisin mies". — Minkähänlaisia raakalaisia olivatkaan ne oppimattomat ja kirjoituksen taitamattomat, jotka kunnioittivat läsnäolollaan meidän rannikkojamme — sillä meidän kallioissamme ei löydy mitään riimukirjoituksia. Koska meillä siis eivät kivet puhu, niin puhun minä.
* * * * *
Kristityiksi tultuaan kutsuivat viikingit rosvoretkiään "ristiretkiksi". Ristin pyhän merkin ottivat herrat "Viikinkipoika ja Kumpp." ammattimerkikseen.
Tästäkin pahasta työstä on kerrottu näiden "germanien" omissa kronikoissa.
Tästä kertoo prof. O. Montelius seuraavaa:
"Varsinaisen viikinkiajan voidaan katsoa loppuvan Pohjoismaiden tultua kristityksi. Tosin eivät nuorukaiset kastetuiksi tultuaan rauhallisesti istuneet kotona, mutta viikinkielämän oikeusperuste sortui Odinin opin keralla ja viikinkiretkiä alettiin nimittää — ristiretkiksi. Pohjoismaista kahdennellatoista vuosisadalla tehdyt ristiretket olivat nimittäin huomattavasti vanhojen viikinkiretkien kaltaiset, kuten Norjan kuninkaan Sigurd Jorsalafare'n retki Pyhään maahan ja saman kuninkaan 'ristiretki' v. 1123 Smoolantiin, jolloin hän, kuten Snorre lyhyesti ja sattuvasti kertoo, kolmella sadalla laivalla ohjasi kulkunsa itää kohden Kalmarnan kauppakylään, teki hävitystä siellä ja Smoolannissa, otti sotaverona Smoolannista kolmesataa nautaa, ja smoolantilaiset kastettiin kristinuskoon. Sitten Sigurd palasi takaisin sotajoukkonsa kera ja saapui valtakuntaansa, tuoden mukanaan monet suuret kalleudet ja aarteet, mitkä hän oli hankkinut itselleen tällä matkalla, niin kutsutulla 'Kalmarnaretkellä'."