Valitessaan oikean viikingin ruhtinaakseen, oli heillä syytä otaksua, että tämä tulisi oman etunsa vuoksi pitämään muut viikingit loitommalla — kuten sitten tapahtuikin.
Vienojoen = Vienajoen takamailla oli Perämaa = Per'ma = Per'm', joka ulottui aina Uraliin[24] saakka.
Vanhoissa ruotsalaisissa kronikoissa mainittu "Bjarmaland
(Bjarmamaa)" ei minun käsitykseni mukaan kuitenkaan ole sama kuin
Per'ma eli Perm, vaan oli ruotsalaisten "Bjarma", pyhä paikka Permassa
eli:
Suomeksi: Pyhä-raama-ala,
Siitä: Piha-r''ma-'la.
ja siitä ruotsalaisten: Bj'armala(nd).
Kun kronikassa sanotaan:
"Bjarmaland, rikas maa
Pohjoismerien, Vienan
Jäisien aaltojen huuhtoma;
Jumalan templissä siellä
Syöjätär hautovi kultaa",
niin tarkoitetaan Bjarma-sanalla Perman pyhää paikkaa, Pyhää raamalaa eli Pi(h)armalaa. Onhan nimittäin pyhä (Jumalan pyhäkkö, esikartano) ja piha samaa muinaista alkujuurta.
Jumalan pyhäkössä, Perämaan eli Perm'in Piharmalassa vallitsi arvatenkin samanlainen sivistys kuin Skandinaviassakin ennenkuin Gotit toivat mukanaan rautakauden. Louhikäärmekuvioiden käyttäminen koristeina, minkä taidon Gotit perivät pronssikauden Fenniseiltä (Suomalaisilta) Skandinaviassa,[25] on katsottu olleen pohjoisgermaneille ominaista. Että asianlaita ei ole siten, olisi sangen helppo tässä kuvapiirrossarjalla osottaa.
Minun täytyy kuitenkin tällä kertaa tyytyä huomauttamaan, että louhikäärmekoristeita on ollut kaikilla suomalaisugrilaisilla kansoilla aina Kiinaan[26] saakka; ja jo maalajilaisillakin Javan- ja Suomaatar-saarilla.[27]
Kuten tunnettua eivät germanilaiset tutkijat voikaan selittää vanhimpia, louhikäärmekoristeilla varustettuja riimukirjoituksia — kun he eivät ota avukseen Skandinavian alkukieltä, suomea. He antavat mieluummin näiden kirjoitusten olla selittämättä.