Ennen mainittu professori O. Montelius lausuu esim. puhuessaan Uplannissa olevan Hagby-kiven kirjoituksista: "kirjoituksen sisällyksestä ei ole vielä mitään täysin tyydyttävää selitystä keksitty."
Riimukirjainten äännearvo on selville saatu, mutta kun kirjoitus sen mukaan luetaan, on sangen luonnollista, ettei kirjoitus sisälläkään mitään "germanilaista" — ja sen vuoksi ei kirjoituksen selitys olekaan "täysin tyydyttävä". Fennoskandiaa koskevassa teoksessani tulen antamaan näistä riimukirjoituksista selvityksen, joka todistaa, että suomalaiset todella ovat olleet kirjoitustaitoisia niin kauvan kuin heidän fennisiset perinnäistietonsa olivat tallella.
Minulla on todistuksia siitä, että vanhimmat riimukirjoitukset, kuten fennisiläisetkin, olivat kerakekirjoitusta.
Kellä on halua koettaa tulkita esim. seuraavat riimut [ei voida tekstissä esittää] germanilaisiksi — sen sopii koettaa ja minä toivotan onnea yritykselle!:
Germaanilaisen tulkinnan mukaan merkitsevät nämät riimut: m-k-m-r-l-a-w-r-t-a.[28]
Kuten sanottu palaan tähän asiaan toisessa teoksessa, jossa paljastan riimukirjoitusten sisällyksen.
Monet sukunimet Venäjällä ovat sangen mielenkiintoiset siksi, että ne, vaikka ovatkin suomalaista juurta, eivät ole muodostuneet suoraan suomenkielestä venäläisiksi, vaan tulleet sellaisiksi vasta viikinkien muuttamassa muodossa:
Suomeksi: Valtameri
Suomeksi: Valtamer'
Ruotsiksi: Valdemar
Tavuiden ai ja la metatesiksen (vaihdon) kautta saatiin Vlademar ja siitä nykyinen venäläinen nimi Wladimir.
Jalomeri
Jalm'er'
Jalmar = Hjalmar[29]