Sinulle, Suomen kieli, sen vuoksi että Sinä olet sielun ja luonnon verraton ja puhdas kuvastin; sen vuoksi että Sinä todistat siitä, miten esi-isämme ikivanhoista ajoista saakka ovat ajatelleet, toimineet, toivoneet, laulaneet ja ennustaneet — siksi että Sinä et koskaan korottanut itseäsi, vaan päinvastoin vetäydyit äärimmäisiin pohjoisiin metsiin; — sinulle nyt asetumme astinlaudaksesi, jotta Sinä taasen nousisit ylös ja avaisit niiden silmät, jotka ovat heimostasi luopuneet.
Anna anteeksi kaikille niille, jotka todistavat Sinua vastaan älyn, tiedon ja opin puutteessa; — mutta älä anna anteeksi niille, jotka ovat kasvatetut Sinun tiedonpuusi alla ja kuitenkin hakevat vettä — meren takaa.
Välähytä valoa menneiden aikojen pimeyteen, taikauskoon ja erhetyksiin; opeta kansoja näkemään, että he kaikki ovat Sinun huoneestasi eksyneitä lapsia, ja opeta heitä veljinä keskenään sopimaan! —
Jos kerran tulet paratiisiisi, niin älä unhoita tätä Suomen kansaasi, tätä ainoata Sinulle uskollisena pysynyttä lastasi, joka on palellut, nähnyt nälkää ja syönyt pettua, mutta joka kuitenkin yhä on pitänyt Sinua, esi-isäin kieltä, henkeä ja hengen ilmauksia kunniassa. —
* * * * *
Ulkomailla: Saksassa, Tanskassa ja Ranskassa saamani kasvatuksen johdosta olin minä jäänyt niin vieraaksi oman maani kielelle, etten jo täysi-ikäisenä ollut aukaissut suomalaista kirjaa. —
Jo kotona — lapsena — olin sitä paitsi saanut sen käsityksen, että suomi oli palvelijain, ajurien, renkien ja halonhakkaajain kieltä.
Kukin tietää mitenkä sitkeät ovat ennakkoluulot, joita niin sanoakseni on imenyt äidin maidossa.
Jo lapsena kuulin erään "tädin" kehasevan olevansa niin paljon "ylempänä" suomen kieltä, ettei hän saanut kieltään taivutetuksi lausumaan Kaisaniemen puiston nimeä muulla tavoin kuin "Kajsa-njeemi". —
Tällaisin opein lähdin minä maailmalle…