Jos oli luultu, että joku saapuisi kutsumatta, kuten Lemminkäinen, niin petyttiin.
Nyt levättiin. "Mauri" oli pitänyt esitelmänsä; Mauri sai mennä! Ehkäpä nyt saataisiin olla rauhassa, koskemattomassa pesässä! Nyt oli totuus saanut aimollisen iskun — suomalaisten ylioppilaitten avulla, nyt oli taas "all right".
Mutta kauvanko Aatami sai olla paratiisissa!
Eräänä kauniina päivänä nostaa tuo riivattu totuus taas esiin uuden pään; tällä kerralla aivan Saksassa. Kaiken lisäksi päännostaja, G. Kossinna, ei ole ainoastaan muinaistieteen tohtori, vaan vieläpä professori.
Hiisi vieköön! Näyttääpä Europassa löytyvän monta Aspaa!
Lyhyesti sanoen: G. Kossinna väittää, kuten minäkin, että suomalaiset eivät ainoastaan ottaneet haltuunsa Suomenmaata lappalaisten jälkeen, vaan olivat suomalaiset myös nykyisen Saksanmaan asukkaina — noin 5,000 vuotta sitten.
Mitäpä tästä! Parasta lienee sanoa, että se mies panee omiaan, sillä vastatodistuksia ei voida hankkia. Ja Kossinnan vaikenemalla tappaminen, kuten Winklerin, ei enää käynyt laatuun. Thomsenin uudelleen tänne kutsuminen ei myöskään enää soveltunut.
Mutta hädän ollessa suurimmillaan, on apu lähinnä. Ruotsalaisten ylioppilaitten puoluehallinto löysi pelastavan sanan.
Annetaan palttua kaikille todistuksille, heitetään totuus syrjään ja julkaistaan kirjanen, jossa ihaillaan toinen toistamme vuorotellen. Täytyy ruveta kutsumaan Ruotsin ruotsalaisia "korkearuotsalaisiksi" (suur'ruotsalaisiksi), jotta itse voitaisiin olla — "matalaruotsalaisia" (pien'ruotsalaisia).
Mutta istuttaessa ja kirjoitettaessa imelloksia "korkearuotsalaisille", iski suurin ja vaikein pommi keskelle mustepulloa.