12) Ellei suomalaisia ollut Ruotsissa, kun gotilaiset sinne saapuivat, niin minkä alkuasukaskansan mukaan ovat saaneet Ruotsissa nimensä seuraavat paikannimet: Finn-Marken, Finnveden, Finnåker, Finnerödja, Finnspång, Finnsta, Finnstaholm y.m., y.m. — Viidennellätoista sataluvulla muuan latinalainen vielä kutsui Smålannin asukkaita nimellä: "Finnaithae".

Erään toisen "kielimestarin", prof. T.E. Karsten'in mielipiteen mukaan merkitsee sana Finne (suomalainen) jotakin "kulkemista" ja "löytämistä", "germanilaisesta sanasta finna" (löytää), mutta…

Sanottu professori kuvittelee myös muinais-saksalaisia sanoja "funden — fundan — fundian" j.n.e., mikä hänelle voi olla "ge-fundenes Fressen", mutta ken haki peltoja, uudismaita tahi teitä erämaassa, sai hakea — löytämättä! Ei tosiaan suomalainen ole ruotsalaista nimeään "Finne" saanut siitä, että hän olisi löytänyt (finna, funnit) valmiita peltoja, uudismaita ja teitä. Kyllä suomalainen sai ne itse raivata ja rakentaa Fennoskandian erämaihin.

Mutta se, joka etsi kenet hän nielisi, se oli germani. Ja kun hän löysi suomalaisen pellon, uudismaan ja tien, niin syntyivät nimet Finnåker (suomalaispelto) — Finnrödja (suomal. uudismaa) ja Finnspång (suomalaistie eli -polku).

Mikä näiden nimenä oli suomalaisten siellä asuessa, ei enää tiedetä.

Myöskin Englannissa ja Irlannissa, jossa "Fingal" aikanaan eli, on paljon sellaisia Finn-nimiä, kuten: Finriver, Finton, Fintuna, Fintown y.m. Irlannin keltiläiset kutsuvat kieltään vielä tänäkin päivänä nimellä "Fenisch", mikä siis kielimiehen, prof. Karstenin, mielestä merkitsee, että he ovat "etsineet" ja löytäneet (funnit) itselleen kielen — arvatenkin ilmasta.

Hra T.E. Karstenin laatima, nimeä "Finne" (suomalainen) koskeva kyhäelmä on sikäli — hänen itsensä kaiketi arvaamatta — leikkisä, etten saata olla huvittamatta sillä lukijaa. Julkaisen tässä näytteen hänen selitysyrityksestään. Hän kirjoittaa m.m.:

"Lukuisain ruotsalaisten paikannimien joukossa on nimi Finland merkillisimpiä. Se on muodostunut kansannimestä 'finnar' (suomalaiset), kuten esim. nimet Svealand ja Sverige (Ruotsi) sisältävät kansannimen Svear (ruotsalaiset). Jo roomalainen Tacitus mainitsi historiassa suomalaiset noin 100 vuotta Kristuksen syntymän jälkeen. Hän kutsui heitä nimellä 'Fenni'. Mutta kreikkalainen maantieteilijä, Ptolemaeus, käyttää jo 100 vuotta myöhemmin nykyäänkin käytettyä nimeä 'Finni', jossa e kirjain sanan ensi tavussa on muuttunut i:ksi. Sana 'Finne' on meidän aikanamme pohjoismainen ja germanilainen nimitys sille, mikä suomeksi on 'suomalainen'. Professori O.T. Hultmanin vuonna 1896 antaman selityksen mukaan, joka nyttemmin lienee yleisesti hyväksytty, on tällä nimityksellä yhteistä sangen laajalle levinneen germanilaisen sanaryhmän kanssa, m.m. muinaissaksalaisten 'fendo' (kävelijä) ja 'funden' (etsiä) sanain kanssa, sekä muinaissaksilaisen 'fundon' (koettaa saavuttaa) ja muinaisenglantilaisen sanan 'fundian' (mennä, kiiruhtaa, saavuttaa y.m.) kanssa. Mutta erittäinkin on sillä yhteisyyttä yleisgermanilaisen sanan 'finna', saksalaisen 'finden', kanssa, mikä alkujaan merkitsee 'käydä ja etsiä'. Nimi 'finne' ei kuitenkaan ole välitön johto sanasta finna, vaan sen täytyy, kuten sen muoto ilmaisee, olla syntynyt jo germanilaisesta alkukielestä. Alkuperäisen merkityksensä johdosta soveltuu tämä nimitys erittäin hyvin paimentolaiskansalle, niin alkuperäisellä asteella oleville ihmisille, että he elävät siitä, mitä he kulkiessaan löytävät, eli n.s. 'kokoojille' ja 'muuttajille', kuten jotkut uudemmat tutkijat ovat tahtoneet heitä nimittää. Nimitys 'Finnar' ei siis tarkoita vakinaisia maanviljelijöitä tahi paimentolaiskansaa, vaan kuljeksivia metsästäjiä tahi kalastajia…"

Hiljentäkää jo vauhtia, hyvä herra Karsten!

Elleivät suomalaiset tunteneet maanviljelystä, niin mistä on sitten tullut Ruotsiin nimi "Finnåker" ja mistä on tullut Kalevalaan kertomus Sampsa Pellervoisesta? Kun suomalaiset, maata viljelläkseen, ensin polttivat kasken, on sanasta poltto tullut sana pelto, josta ruotsalaiset ovat saaneet sanan felt, sillä p muuttuu helposti kielissä f kirjaimeksi (mutta f ei muutu p:ksi). Esim. Parsistan nimestä sittemmin Farsistan. — Ja sitäpaitsi oli pelto muinaissaksankielessä vielä Feldo,[60] mutta poltto on sama kuin pelto ja poltto sanasta on myös syntynyt slaavilaisten polje. — Näin ollen ovat, päinvastoin kuin hra Karsten kuvittelee, sekä germanit että slaavit saaneet peltonsa (maanviljelystaidon) suomalaisilta.