Nuo ajatukset sittemmin palasivat sellaisella itsepäisyydellä, jotta tarvitsin koko tarmoni välttääkseni heittämästä sikseen taiteilijatyöni, ryhtyäkseni sen sijaan kielitutkimuksiin.
Kielitutkimushaluani auttoi vaimentamaan silloinen jokapäiväinen vieraani atelierissani Parisissa, ystäväni August Strindberg, joka vakuutti että suomenkieli oli "pötyä" ja muinaisegyptiläisyyden tutkijain selitykset ynnä käännökset aivokummitteluja.
Silloinpa esittelin hänelle muutamia vertailuja, sillä seurauksella että hän vaipui mietteisiin, ja myöhemmin rupesi hänkin "kielihullutteluun" — mutta hän innostui heprean kieleen.
Jo silloin esiin kaivamistani suomen- ja egyptinkielten yhtäläisyyksistä olivat monet niin sattuvat, niin sitovat, että minä päätin vastaisuudessa jatkaa tätä tutkimusta sikäli kuin siihen tilaisuutta sattuisi.
Piirtelenpä tähän muutamia silloin mieleeni jääneitä yhtäläisyyksiä, joihin tässä koskettelen vaan ohimennen. — Niiden tarkemman selittämisen ja todistamisen jätän toisen teoksen varaan, jonka vastaisuudessa aijon julkaista otsikolla:
"SFINKSIN SALAISUUDET."
Suomeksi: Egyptin kielellä:
Kemi (Kymi) = paikan nimiä, Kemi = Egyptin vanha nimi.
jokien suistamoja.
Maa. Má = maan jumalatar.
Meri. Meri.
Harmaa kissa. Harmachis' = sfinksi.
Tumma = pimeä. Thum = pimeyden jumala.
Punainen. Puna.
Sininen. Sini.
Aarre-kivet ("kirjastoissa"). Ar'chiv = arkisto.
Ratas-mies. Rada'més = Faraon ajuri.
Maatupa. Mastuba = Mastaba = hauta,
hautakammio, siis: maatupa.
Niiloaa = virran vesi, niiloaa. Niilos = Niiin virta.
Huoruus. H'orus = rakkauden jumala.
Neiti. Neith = taivaan neito.
Totta = tosi, totta. Tott = totuuden, oikeuden ja
viisauden jumala.
Kuten näistä esimerkeistä jo huomaa, on ikivanhan Kemin (Egyptin) kieli säilynyt Suomessa yhtä hyvin kuin näissä Kreikan meille säilyttämissä muinaisegyptiläisissä sanoissa, joitten merkitys on eittämättömästi todistettu.
Vasta sitten kun sain kuin uuden herätyksen tähän tutkimiseen — mikä tapahtui tammikuulla 1910 — jatkoin näitä tutkimuksia, toisinaan yhtämittaa päivin — öin; vasta sitten huomasinkin, että kaikki kielitutkimuksen neromiehet olivat arvostaneet sangen korkealle suomenkielen. Vasta noin 40 vuotta sitten onnistui erään tanskalaisen kielimiehen Saksassa väitellä itselleen yliopistollinen arvo, koettamalla vetää alas suomenkielen siltä korkealta asemalta, johon se jo oli alkanut oppineen maailman silmissä päästä.