Erikseen käytän tässä tilaisuutta pyhittääkseni kiitollisen muiston Seuran ensimäiselle perustajalle, professori Rask'ille, jonka henkilökohtaisia ominaisuuksia ja kirjallisia ansioita minä suuresti kunnioitan, ja jonka kanssa minä sekä suullisesti että kirjallisesti olen ollut läheisissä suhteissa, ja jonka osottamasta lämpöisestä harrastuksesta meidän kieltämme kohtaan Suomen kansa kokonaisuudessaan on kiitollisuuden velassa. Hänen kohtalonsa oli sama kuin minunkin; hänen aikansa väärinkäsitti hänet, kun hän vuonna 1824 kirjoituksessaan "Oikeinkirjoitusoppi", omituista kyllä, oli omaksunut samat mielipiteet kuin minulla on, koskapa hän tanskankielen kirjoittamiseen nähden tahtoi toteuttaa saman järjestelmän, jota minä jo vuonna 1817 olin koettanut saada toimeen suomenkieleen nähden — että nimittäin kirjoituksessa olisi käytettävä kielen vielä eläviä muotoja (sellaisina kuin ne puheessa esiintyvät), eikä kuolleita tahi jo kangistuneita muotoja (jollaisia kirjoituksissa tavallisesti käytetään); perusajatus, joka — sanottakoonpa siitä mitä tahansa — aina on ja tulee olemaan oikea.
Olen alati j.n.e. C. A. Gottlund.'
* * * * *
Sellainen oli tuon huomatun miehen, C.A. Gottlundin "Kongelige Nordiske Oldskrifts-Selskab'ille" osottama kirjoitus. Ryhtyikö mainittu seura kirjoituksen johdosta mihinkään toimenpiteisiin, sitä emme tiedä. Kirjoitus oli varustettu useilla huomautuksilla, jotka osittain olivat vielä mielenkiintoisempia kuin itse kirjoitus, mutta emme tällä kertaa katso olevan syytä julkaista näitä huomautuksia. Erikseen on kuitenkin kirjoituksen lisäkkeistä mainittava, että Gottlund, osottaakseen suomenkielen taipuvaisuutta ja rikasmuotoisuutta, esittää esimerkin; sanan: Seison, josta hän muodostelee hämmästyttävän määrän eri-merkityksellisiä taivutusmuotoja, joiden joukossa tosin on useita sellaisia murremuotoja, joita ei enää käytetä. Onpa joukossa sellaisiakin, jotka tosin ovat, ainakin suurimmaksi osaksi, muodostetut kielemme lakien mukaisesti, mutta tuskin koskaan olleet käytännössä.
Kaikille suomalaisille tunnettuja muotoja, jotka eivät selitystä kaipaa, ovat sanasta seison johdetut, Gottlundin esittämät muodot:
Seisotaan eli seistään,
Seisoin,
Seisoelen,
Seisoellaan,
Seisoelin,
Seisoskelen,
Seisoskellaan,
Seisoskentelen,
Seisoskennellaan,
Seisotan,
Seisotetaan,
Seisottelen,
Seisotellaan,
Seisottautan (seisotutan),
Seisottautetaan (seisotutetaan),
Seisottauttelen,
Seisottautellaan,
Seisahdan,
Seisahdetaan,
Seisahtain,
Seisahtelen,
Seisahdellaan,
Seisahdun,
Seisaunnun (seisautuu),
Seisautan,
Seisautetaan,
Seisauttelen,
Seisautellaan,
Seisauttautan,
Seisautetaan,
Seisauttauttelen,
Seisauttautellaan.
Gottlund sitten jatkaa edelleen muodostuksiaan, kuten:
Seisotamme,
Seisottelemme,
Seisautamme,
Seisahtelemme,
Seisauttalemme j.n.e.,
ja näyttää, että hän yhdestä ainoasta sanan vartalosta muodostaa 104 erilaista teonsanan eli verbin muotoa.
Joskaan emme voikaan hyväksyä kaikkia hänen tässä julkaisematta jätettyjä muodostelujaan, joista nykyisin monetkin katsotaan joko murteellisiksi tahi ainoastaan erilaisesta kirjoitustavasta riippuviksi, niin osottavat jo tässä julkaistut muodostelut sekä suomalaiselle itselleen että erittäinkin kielemme korkean alkuperän epäilijöille