Kirjasessa "Svenskt i Finland" soinnuttaa C.A. Nordman, kirjoituksensa lopussa, laulua: "on eloni aaltonen vaan", seuraavasti:
"Ruotsalainen heimo Suomessa näyttää rantalaineelta. Kohisten vierii se rantaan esihistoriallisena aikana, sitten se vetäytyy rautakaudella takaisin, voittaa taasen kun ristiretkeilijäin kilvet ja kypärit välkkyvät ja jää vuosisadoiksi ylläpitämään länsimaista sivistystä Itämaissa."
Niinpä tosiaan! Meidän sivistyksemme on ollut aaltojen välissä aina siitä saakka, kun germanit esiintyivät tämän maailman näyttämölle, mutta se aikakausi, jolloin ruotsalaisten "länsimainen sivistys" on pystynyt vastustamaan meidän, vanhemman itämaisen sivistyksemme uudelleen nousua, on nyt loppumassa.
Minäkin lopetan nyt tämän ensi vihkoni siihen vakuutukseen, että "Itämaa" (Suomi) ei enää kaipaa sitä lainetta, joka "historian lasilla katsoen" on täälläkin ollut "veren ja kyynelten karvainen" ja joka kohta vaipuu takaisin — väkijuomiinsa.
Kohta nousee "Itämaasta uusi sivistysaalto, joka vierii viikinkien ja heidän louhikäärmekylvönsä ylitse. Sitenpä taasen toteutuu se totuus, joka, jos mikään, on tällä taivaankappaleella ikuinen. Sen totuuden lausuvat suomalaiset vielä tänäkin päivänä sanoilla: "idästä päivän nousu" — "Oppineille" me saman totuuden lausumme sanoilla:
EX ORIENTE LUX.
Viiteselitykset:
[1] Haaraniska = haarniska; siitä ruotsalainen: harnesk ja saksalainen: Harnisch, jotka merkitsevät samaa kuin haarniska.
[2] H-äänne vieläkin katoaa, esim. ranskankielessä; tahi muuttuu g-ääneksi, kuten venäjänkielessä. Esim.: Hanko; ranskalainen lausuu: 'Anko; venäl. kirjoittaa ja lausuu: Gange.
[3] Itä-Intialaisten vanhojen, pyhien kirjojen kieli.