— Per, viehän talliin Jakobsonin hevonen. Sen isäntä viipynee pastorskan luona kosintamatkalla.
Sisällä pastorskan huoneessa istui kaikki kolme kahvipöydän ääressä ja puhelivat tulevaisuudesta. Pastorskalla oli kuitenkin eniten huolta saada Jakobson käsittämään, kuinka paljon Lydia oli "uhrannut" hänen tähtensä.
— Hyvä Jumala, miten paljon hämmästystä tämä tapaus herättääkään sinun seurapiirissäsi Länsigötlannissa! Ettei se vaan keneenkään koskisi liian kovasti! Minä ihan vapisen ajatellessani tilanomistaja Ka…
— Mutta mamma … pyyteli Lydia hellästi.
Pastorska hymyili ja taputti tulevaa vävyään ystävällisesti olalle.
— Hän ei tahdo siitä edes puhuttavan, rakas ystävä. Kun Lydian kaltainen syvä sielu uhrautuu, niin se uhrautuu kokonaan.
XI.
Neljä vuotta.
Neljä vuotta on pitkä aika, kun ajatellaan eteenpäin ja tuumitaan, mitä kaikkea sinä aikana on tehtävä ja mitä ei saa tekemättä jättää ja kaikkia niitä esteitä, jotka sinä aikana saattavat ihmistä kohdata.
Mutta vanhemmille, jotka katsovat aikaa taapäin, on neljä vuotta hyvin lyhyt aika… "Se tapahtui kuusikymmenluvulla, kuusikymmentäyksi tai kuusikymmentäkaksi", sanovat he, ikäänkuin siinä olisi eroa vain kuukausi tai muutamia päiviä. Silmäillessä neljä vuotta taaksepäin Durmanin siirtolassa, niin huomaa, miten kovin äkkiä ne ovat kuluneet, ja kuitenkin on sillä ajalla tehty paljon rakasta ja pitkällistä työtä.