— Jos minun pitää ottaa oluenpanija, niin minä kuolen, sanoi itsepäinen tyttö.
— Seuraavalla viikolla tulee Erkki.
— Neljäntoista päivän päästä olet ehkä lapseton, isä.
He asuivat eräässä huvilassa Eläintarhassa, ja kun perheen kissa oli neljä päivää kuunnellut niitä surullisia, sydäntävihlovia asioita, joita tuo itsepäinen tyttö nyt soitteli perheen pianolla, jätti hän huoaten talon eikä enää ikinä palannut.
Ja illoin lauleli tyttö niin haikeamielisesti huvilan tornihuoneessa, että muuan kovin jumalaton olutkuski sitä kuullessaan tuli murheelliseksi synneistänsä ja meni hukuttautumaan Susijärven salmeen.
— Erkki tulee vasta kuukauden päästä, sanoi ukko eräänä päivänä.
— Silloin viipyy tyttäresi vielä kolme viikkoa maan päällä.
Tyttö teki pitkiä kävelymatkoja ja kohtasi sattumalta viidakossa nuorukaisen, jolla oli syvät, tummat silmät ja silkkiset takin rintapielet.
Hän katsoi tyttöön ja tyttö punastui, hän tervehti ja tyttö pakeni.
Seuraavana päivänä käherrytti nuorukainen hiuksensa ja otti yllensä valkoisen liivin. Silloin pysähtyi tyttö ja ilmoitti nimensä olevan neiti Florentiina Anttila eikä suvaitsevansa nenäkkäisyyttä.