Kun halpa-arvoinen mies törkeällä tavalla kähveltää jonkun pienen summan, sanotaan sitä "varkaudeksi".
Mutta kun joku hieno mies kekloittelee sukkelalla tavalla itselleen suuret summat, niin sanotaan sitä "asioitsemisälyksi".
Sitä ajaneroitusta, mikä on sen hetken välillä, kun halutaan saada jokin tavara, ja sen hetken, jolloin tarvitsee yrittää valehtelemalla päästä sitä maksamasta, sanotaan "luotoksi". S Raakoja, hävyttömiä ihmisiä, jotka eivät suo lähimmäisensä elää, jotka onnettomuuden hetkellä urkkivat toisten talouskirjoja ja ovat laukeamaisillaan inhosta ja halpamaisuudesta, sanotaan yhteisellä nimellä "velkojiksi".
"Konkkurenssiksi" sanotaan sitä, kun joku nuori, yrittelijäs talonpoikaisrenki avaa puodin ja ostaa kankaita viidellä markalla metrin ja myy niitä neljällä. Kun tätä konkkurenssia on kestänyt jonkun aikaa, päättyy se "konkurssilla". Konkurssin kestäessä on kaikki konkkurenssi paikkakunnan ammattiveljien puolelta mahdotonta.
"Loppuunmyynnillä" ymmärretään sitä, että liikemiehen unelmat vanhentuneiden tavarain myymisestä hyväin tavarain hinnalla toteutuvat.
"Akortiksi" nimitetään sitä, kun velalliset ja velkojat sulautuvat suloiseen sopusointuun nylkeäkseen oikeuden valvojilta muut toimituspalkkiot.
"Säästöpankin" tehtävänä on säästää pitäjään mahtimiehiä Vaivautumasta kaupunkiin lainaamaan rahaa ja valmistaa "hoitajan" paikkoja oman pitäjään lapsille, jotka lukutiellä ovat horjahtaneet pois kiskoilta.
"Vekselinmakso-päivät" ovat kriitillisiä ensiluokkaisia Falbinpäiviä.
"Diskontto" on se ainoa osa jostakin vekselimäärästä, josta pankki voi olla varma, ettei sitä menetä.
"Väärät paperit" ovat tavallisesti "hyviä papereita", vaikka lainanottaja olisikin rutiköyhä, sillä hän tietää, että ellei paperia lunasteta ulos, niin ajaa hän itse sisään.