Sairas pantiin istumaan sängyn reunalle, jalat riippuen alas; minä pidin häntä sylissäni. Polven yläpuolella, siinä kohdassa, missä reisi vielä oli terve, sidottiin ympäri nauha, jota myöten veitsen tuli kulkea. Tuo vanha haavuri leikkasi nyt ympäriltä, sormen syvältä; sitten hän käänsi leikatun keden taaksepäin ja leikkasi sen jälkeen paljastettuja jäntereitä. Verta vuoti runsaasti suonista, jotka heti sidottiin kiinni silkkilangalla. Viimeksi sahattiin luu.
Maroncelli ei kertaakaan tuskasta äännähtänyt. Nähdessään tuota leikattua säärtä pois kannettavan, loi hän sille surkuttelevan silmäyksen, sitten kääntyen haavurille, virkkoi:
— Te olette vapauttanut minut vihollisesta, enkä tiedä millä teitä palkita.
Ikkunalla oli ruusu lasissa.
— Pyydän, että toisit minulle tuon ruusun, — sanoi hän minulle.
Vein sen hänelle, ja hän tarjosi sen vanhalle haavurille, sanoen:
— Minulla ei ole muuta tarjota kiitollisuuteni osoitteeksi.
Tämä otti ruusun, kyynel silmissä.
LXXXVIII LUKU.
Haavurit olivat luulleet Spielberg'in lasaretissa löytyvän kaikkea, mitä tähän toimitukseen kuului, ja olivat sentähden tuoneet mukanansa ainoastaan tarpeelliset rautakalut. Mutta leikkauksen päätyttyä, he havaitsivat paljon tarpeita vielä puuttuvan, niinkuin vaksi-vaatetta, jäätä, kääreitä y.m.