Sentähden olin olevinani paljon terveempi kuin olinkaan, ja anoin, että pian pääsisimme lähtemään. Sitä ennen olisin kuitenkin halunnut käydä Hänen Ylhäisyytensä kreivi da Pralormon puheella, joka oli Torinon hovin asioita valvomassa Itävallan hovissa, ja jonka hyvyydelle tiesin olevani suuressa kiitollisuuden velassa. Jalomielisesti oli hän väsymättömällä innolla harrastanut minun vapauttamistani. Mutta keisarin kielto, ett'emme matkalla saisi puhutella ketäkään, ei sallinut poikkeusta.
Heti kun olin paranemaan päin, tarjottiin meille suosiollisesti vaunut muutamaksi päiväksi, jos mielemme tekisi ajella ympäri Wienin kaupunkia katselemassa. Komisariuksen piti olla mukanamme eikä sallia meidän puhutella ketään. Retkillämme saimme nähdä kauniin P. Stefanin kirkon, kaupungin ihanat kävelypaikat, lähellä olevan Lichtensteinin huvilan ja vihdoin Schönbrunnin keisarillisen huvi-linnankin.
Ollessamme Schönbrunnin loistavissa käytävissä, sattui keisari lähestymään, mutta komisarius käski meitä kääntymään pois, jott'ei kuihtuneen muotomme näkö herättäisi keisarissa mitään ikävää tunnetta.
XCIII LUKU.
Vihdoin läksimme Wienistä ja saavuimme Bruck'iin asti. Siellä taas tuo rinnan-ahdistus kävi pahemmaksi. Lääkäri kutsuttiin luokseni; se oli eräs herra Judmann, hyvin kohtelias mies. Hän määräsi minulle entistä parannuskeinoa jatkettavaksi. Kahden päivän kuluttua pääsimme minun pyynnöstäni uudelleen matkalle.
Jo oli Itävallan ja Steyermark'in maakunnat läpiajettu, ja tultiin Kärnthen'in alalle, ilman että mitäkään erinomaista oli tapahtunut, mutta eräässä Feldkirchen nimisessä kylässä lähellä Klagenfurth'in kaupunkia meitä ennätti vastakäsky. Sinne täytyi nyt toistaiseksi jäädä.
Annan lukijan kuvailla itselleen, kuinka ikävältä tuo meistä tuntui. Minua erittäin pahoitti olla kumppaleilleni vahingoksi; sillä olihan minun onneton sairauteni syynä siihen, että he eivät päässeet kotimaahan.
Viisi päivää viivyimme Feldkirchen'issä, joiden kuluessa komisarius teki parastansa meitä viihdyttääksensä. Siellä näytteli pieni komediantti-joukko, jota käytiin katselemassa. Eräänä päivänä pääsimme metsästyksellekin. Metsästäjät olivat isäntämme, muutamat kylän nuorukaiset ja eräs metsänomistaja; me taas, asetettuina sopivalle paikalle, saimme sieltä tuota huvitusta katsella.
Vihdoin saapui kuriiri Wienistä, joka valtuutti komisariuksen viemään meitä matkamme perille. Minä riemuitsin kumppalieni kanssa tästä uutisesta; mutta samassa myös vapisin ajatellessani, että kenties lähestyi surkean sanomankin päivä, ett'ei minulla ollutkaan enää isää, ei äitiä eikä ties ketä rakkaista omaisistani.
Ja mitä lähemmäksi tultiin Italian rajaa, sitä suuremmaksi kävi murheeni.