Suloista on minun uskoa, että vapaudestani olen velassa kaikille niille, jotka minua rakastivat ja väsymättä rukoilivat Jumalaa minun puolestani, ja erittäin sisarelleni, jossa kuolinvuoteellansa näkyi kaikki suurimman hurskauden todistukset. Jumala häntä palkitkoon kaikesta huolesta, joka painoi hänen sydäntänsä kovan kohtaloni tähden!
Päivät kuluivat toinen toisensa perästä, mutta lupa lähteäni Novara'sta jäi yhä tulematta. Vihdoin Syyskuun 16 p:nä aamulla tuli tuo lupa, ja nyt olin vartijoistani vapaa. Kuinka monta ajastaikaa oli kulunut siitä, kun sain mennä kuhun halusin, ilman vartijoiden seuraa!
Saatuani vähän rahaa ja lyötyäni kättä erään isäni tuttavan kanssa, joka tuli minua tervehtimään, läksin matkalle kello kolmen aikaan iltapuolella. Matkakumppalina oli minulla yksi rouva, yksi kauppias, yksi vaskenpiirtäjä ja kaksi nuorta maalaria, joista toinen oli mykkä. Nämä maalarit tulivat Roomasta; ja ilokseni kuulin, että he tunsivat Maroncelli'n perheen. Suloista on jutella niistä, joita rakastamme, jonkun kanssa, joka ei ole heitä kohtaan välinpitämätön!
Yötä oltiin Vercelli'ssä. Jo koitti tuo armas Syyskuun 17 päivä. Matkaa jatkettiin. Oi kuinka hitaasti vaunut kulkivat! vasta illalla saavuimme Torinoon.
Kuka voisi sanoilla kuvata sitä iloa, joka täytti minun ja armaitteni sydämiä, kun sain silmin nähdä, käsin syleillä isää, äitiä, veljeksiä?… Giuseppina, rakas sisareni, ei ollut siellä, häntä pidätti velvollisuus Chieri'ssä; mutta kuultuansa tulostani, hänkin kiirehti tulemaan muutamaksi päiväksi vanhaan kotiinsa. Näin yhdyttyäni kaikkien rakkaitteni kanssa, olin ja olen vieläkin kuolevaisista onnellisin!
Oi, noista menneistä vastenkäymisistä ja nykyajan onnesta, niinkuin kaikesta hyvästä ja pahasta, jota tulevaisuus kenties on myötänsä tuova, kaikesta olkoon kiitetty Herra, jonka väkevässä kädessä ihmiset ja muut luodut, myöten tai vasten tahtoansa, ovat ihmeellisiä välikappaleita, joita Hän käyttää pyhyyteensä soveltuviin tarkoituksiin.