Ei osannut sitä ovenvartija tarkalleen sanoa.
— Taitaa viipyä kaiket päivät kotoa poissa? tiedusteli edelleen
Rybinskaja.
Ovenvartija myönsi, että niin tosiaan suvaitsivat Ali Pavlovitsh tehdä.
Naikkosten sydämet läpättivät. Rybinskaja jatkoi vielä urkkimistaan:
— Ehkä tuleekin hyvin myöhään kotiin, tuskin voi illalla ensinkään häntä tavata?
Ovenvartija meni vähän hämilleen, mutta selitti sitten imelä hymy naamallaan, että Ali Pavlovitsh suvaitsivat iltaisin tulla kotiin ihan tavalliseen aikaan.
— Mihin tavalliseen aikaan? tiukkasi Rybinskaja.
— Ka siihen tavalliseen aikaan kuin muutkin oikeauskoiset tulevat.
Joskus aikaisemmin, joskus vähän myöhemmin.
Naisissa heräsi epäluulo, mutta ovenvartijalta oli mahdoton saada sen tarkempaa selkoa. Hän selitteli vain imelästi hymyillen ja varsin lennokkain sanoin, että Ali Pavlovitsh suvaitsivat olla erittäin säntillinen mies, kaikin puolin parhaita, mitä heillä konsanaan oli suvainnut asua.
Naiset poistuivat kiukustuneina, mutta heidän mentyään ovenvartija vilkutti silmiään ja irvisti pahasti.