Sitten nainen kysyi äkkiä, omituisesti ääntään korostaen:
— Viettekö puunne Petroskoin kaupunkiin asti?
— Kontupohjan lahteen minun urakkani oikeastaan päättyy, mutta ehkä käyn Petroskoissa asti. Siellä on urakanantaja.
— Kuka? kysyi nainen nopeasti.
— Tehtailija Baronin, vastasi Ali Martikainen, alkaen jo vähän ihmetellä naisen tiedonhalua.
Mutta nainen ei enää kysynytkään mitään, nyökkäsi vain toistamiseen ja luoden häneen viimeisen pitkän, hyväilevän katseen hyppäsi notkeasti rantakiville.
Ali Martikainen katseli ihastuneena hänen kauniin, voimakkaan vartalonsa liikkeitä, jotka ruumiinmukainen puku toi niin hyvin näkyviin.
Samassa kuitenkin juoksi ylhäältä laskuränniltä joku mies Aatu Lappalaisen lähettämänä. Ali Martikainen kiintyi keskustelemaan tulijan kanssa ja unohti hetkeksi rannalla-olijat.
Nämä katselivat miesten työskentelyä puomilla. Pyörteestä sattui juuri silloin lennähtämään muutamia tukkeja puomia vasten. Miehet sysäsivät ne kekseillään virran vietäväksi. Tämän jälkeen Lassi Palviainen käveli huolettomasti puomia pitkin, tarkasteli liitoksen kohdalta teräspidintä ja nakutteli keksillään sitä tiukemmalle.
Seuralaistensa kauhistukseksi hyppäsi Ali Martikaisen kanssa puhellut nainen notkeasti puomille ja alkoi sen liukkaita tukkeja pitkin keikkua Lassi Palviaista kohti, kerjäten käsiänsä ojennellen hänen keksiänsä itselleen.