— Mitäs sotkemista se on? intti Sofia loukkaantuneen näköisenä.
— Tietäväthän kaikki, ettei se ukko Loginov ole mitään. Olga
Nikolajevnastahan kaikki riippuu, niin tuttavuus ja suosio kuin muukin.
— Niin no, myönsi ukko Baronin, onhan se oikeastaan niin. Totta on, että Olga Nikolajevna hoitelee niin sanoaksemme sen edustavan puolen virasta. Hän on semmoinen piireissä liikkuva nainen, kaunis, yritteliäs ja ennättää joka paikkaan. Mies on hyvänahkainen, mutta vähän kykenemätön aisoissa olemaan. Siksi se Olga Nikolajevna touhuaa ja siksi ne vierailutkin ovat paikallaan. Nainen, nähkääs, on semmoinen.
— Ovat kuulleet kai teistä puhuttavan ja tahtovat tehdä tuttavuutta, sanoi Sofia vallattomasti.
Ali Martikainen naurahti väkinäisesti ja arveli:
— Pitänee sitten mennä, vaikka oudolta minusta tuntuu.
— Ei siinä mitään outoa ole! huudahti Baronin innostuneena. — Tapa on meillä semmoinen, ja mihinkäs siitä pääset. Mene mukana vain!
Tytöt yhtyivät isänsä kehotteluihin, neuvoen jo huomenna menemään, muuten Olga Nikolajevna voisi panna pahakseen.
Sofia katseli tätä sanoessaan Ali Martikaiseen omituinen veitikka silmännurkassa. Hän näytti tahtovan sanoa:
— Varo vain, ettet juokse siellä vielä kehottamatta!
Ali Martikainen ajatteli mennessään: