Hilippa kyllä heti käsitti Britan ajatuksen, mutta hän epäröi eikä tahtonut ottaa vastaan Britan uhrausta. Tuo huimapää karjalainen, joka oli huolettomasti nauraen antautunut Britan vuoksi niin moniin vaaroihin, uhmannut kaikkia päänsä menoksi viritettyjä ansoja ja pyydyksiä, tuo rohkea mies epäröi nyt… oli valmis lähtemään epävarmuuteen ja jättämään Britan koskemattomaksi. Hän suuteli kuiviksi Britan silmiin kohonneet kyynelet, tyynnytteli häntä ja kuiskutteli pehmeästi:
— Brita, armas Brita, lieneekö se tarpeen! Joutavaa taisin pakista… säikytellä sinua… tokko lie mitään vaaraa! Ja pyhänä pidän sinua, armas Brita, pyhänä pidän… odotan mielelläni aikamme joutumista!
Mutta Brita pyyteli yhä kiihkeämmin, yhä palavammin.
— Ei, minä en lähetä sinua epävarmuuteen! Minä tahdon myös tehdä oman uhraukseni… tahdon sen tehdä viipymättä! Sinun pitää olla minusta varma… aivan varma, kun lähdet niin kauas luotani!
Näin hän pyyteli ja vihdoin taipui Hilippa. Hän puristi Britan syleilyynsä, nosti hänet voimakkain käsivarsin vuoteeseen. Sitten hän sammutti kynttilät…
Aamun valkenemisen edellä on yön pimeys sakeimmillaan. Vasta silloin lähti Hilippa Britan luota. Brita saatteli Hilippaa sintsiin asti, siellä hän viimeisen kerran puristautui Hilipan kaulaan ja viimeisen kerran suuteli Hilippa hänen kyyneleisiä silmiään. Niin he erosivat ja Brita palasi takaisin pirttiinsä.
Hän tunsi itsensä väsyneeksi ja heittäytyi vielä hetkiseksi pehmeään vuoteeseensa. Yhä kohosi hänen silmiinsä kyyneleitä, polttavia kyyneleitä, mutta ne tuntuivat tekevän hänelle kumman hyvää. Hän hymyili raukeata hymyä kyyneltensä läpi ja naurahteli isänsä ovelille aikeille.
Nyt ei Brita niitä aikeita enää pelännyt… luutnantti Marcus ei enää hänestä huolisi!
XII.
Kun Hilippa tovereineen hankkiutui lähtemään Vienan matkalle, alkoi Pankajärven salolle ilmestyä Pielisen ympäristön talonpoikia, jotka olivat jättäneet myymättä metsännahkansa Lieksan markkinoilla. He hiihtelivät nyt niitä kauppaamaan Pankajärvelle asti eikä auttanut muu kuin ryhtyä ostamaan tätä myöhästynyttä riistasaalista ja lykätä lähtöä päivästä toiseen.