Jo juolahti Jeren mieleen Lienan neuvo, että pitäisi lähteä sanan lennätykseen ihmisten ilmoille. Mutta jo seuraavassa tuokiossa iski hänen aivoihinsa kysymys:
— Mitenkäs käy omalle torpallesi sillä aikaa?
Niin, siinäpä sitä oltiin! Menet sanan vientiin ja jätät mökkisi pariksi päiväksi naishöntön ja pojanmukuloiden hoitoon. Ja kun palaat takaisin, saattaa olla mökkisi porona, ja hyvässä menossa nainen ja pojatkin. Visaisimmat luunsolmut vain löydät kaivelemalla porokasoista. Siinä palkka sananviennistäsi!
— Parasta pysyä kotona! päätteli Jere laskeutuessaan vaaran laelta.
Kotiin tultuaan tapasi hän siellä jo toisen hätäviestin lennättäjän. Se oli eräs lähellä rajaa etelämpänä olevan Joutsenkivaaran talojen miehistä. Mies oli aivan menehtymäisillään ja tiesi kertoa, että heidän kylänsä läheiset- salot olivat jo vaarassa, Heidän kylästään olivat asukkaat jo edellisenä päivänä paenneet, sillä sakea savu teki elämän siellä mahdottomaksi.
Ei mies tiennyt lähimainkaan sanoa, miten kaukana palon pohjoinen reuna oli, mutta monen peninkuorman alalta olivat metsät jo tulessa. Aunuksen puolella oli palo hävittänyt metsiä jo toista viikkoa, ja siellä kuului olevan huikeat alat kirveen koskemattomia saloja puhtaiksi palaneina.
Vielä tiesi mies mainita, että Aunuksen puolella liikkuvien kulkupuheiden mukaan oli palo saanut alkunsa erään rajantakaisen viinasaksan kahvitulesta siellä Lupasalmen lähisalolla. Miten lie mies viinapäissään varomattomasti nukahtanut, ja kun heräsi, oli kahvitulensa kuivalla kanervikkokankaalla paisunut jo hävittäväksi paloksi. Pahasti kuului mies itsekin kärventyneen, ennenkuin heräsi. Mutta parahiksipa hänelle kävi, kun semmoisen tihutyön teki!
Jere kuunteli miehen kertomusta synkeänä murjottaen. Hän arvasi kysymättä, kuka se rajantakainen viinasaksa oli ja hänelle vilahti siinä tuokiossa mieleen ajatus:
— Vietävä kun ei tykkänään kärventynyt siihen paikkaan! Saattaa vielä itseään puolustellessaan lörpötellä vaikka mitä.
Teki Jeren mieli jo kysäistä, eikö niissä kulkupuheissa mainittu mitään sen viinasaksan kahvikumppanista. Mutta säikähti samassa aiettaan ja alkoi kiroilla minkä suusta läksi niiden rajantakaisten varomattomuutta.