— Nyt, pojat!
Rannalta kuului rusaus ja samassa syöksyi metsiköstä vene veteen. Kolme miestä hyppäsi siihen, ja rannalle jääneet antoivat kokasta sysäten voimakkaan alkuvauhdin.
Ensi säikähdyksessä putosi Aapelilta kauha veteen, mutta jo seuraavassa silmänräpäyksessä koppasi hän taskuansa ja hänen kädessään välähti revolveri.
Mutta yhtä nopeita oltiin toisessakin veneessä. Perä edellä se neljän voimakkaan käden huopaamana syöksyi nuolena Aapelia kohti. Ja kun Aapeli yritti kohottaa revolveriaan, seisoi Eerikka jo rihla häntä kohti ojennettuna veneensä perässä.
— Anna olla sen leikkikalun! lausui Eerikka tyynesti, tähdäten vavahtamatta Aapelin rintaa kohti.
Aapelin käsi vaipui alas. Siinä samassa joutuikin jo Eerikan vene aivan rinnalle.
– Tänne revolveri! komensi Eerikka lyhyesti.
Aapeli ojensi revolverinsa vastustelematta. Hänen luontonsa näytti kokonaan menneen. Pää painui hartioiden väliin, aivan kuin kilpikonnalla vaaran uhatessa, ja hänen kätensä tutisivat ankarasti.
— Puukko myös!
Aapeli tapasi puukkoansa vierestään tuhdolta, mutta se oli pudonnut veneen pohjalle.