»Mainiosti! Maanmainiosti! Se oli uhkapontevaa!»
Mrs. Babbitt sanoi, ihailua äänessään: »Voi, se oli ihanaa! Niin selvää ja kiintoisaa ja niin hyviä aatteita. Kun minä kuulen sinun pitävän puhetta, niin ymmärrän, etten ole käsittänyt, kuinka syvällisesti sinä ajattelet ja kuinka tavaton äly ja puhujataito sinulla on. Yksinkertaisesti — — — suurenmoista!»
Mutta Verona oli häiritsevä. »Pappa», leukaili hän, »mistä sinä voit tietää, että valtionliikkeen ja niin edespäin ja niin edespäin, aina täytyy epäonnistua?»
Mrs. Babbitt oikaisi häntä: »Rona, minun mielestäni sinun pitäisi nähdä ja käsittää, että kun sinun pappasi on ihan näännyksissä puheiden pitämisestä, niin ei se ole oikea hetki odottaa, että hän rupeaisi selittämään noita sotkuisia asioita. Minä olen varma siitä, että kun hän levännyt, hän mielellään selittää ne sinulle. Ollaan nyt vain kaikki hiljaa ja annetaan papalle tilaisuutta miettiä seuraavaa puhettaan. Ajatelkaahan! Juuri nyt kokoontuvat ne Makkabealais-temppeliin ja odottavat meitä!»
3.
Mr. Lucas Prout ja terve liike-elämä voittivat mr. Seneca Doanen ja luokkavallan, ja Zenith oli taas pelastettu. Babbittille tarjottiin erinäisiä alempia paikkoja annettavaksi köyhille sukulaisille, mutta hän halusi mieluummin saada ennakolta tietoa kivettyjen liikenneväylien laajentamisesta, ja kiitollinen hallitus suostui siihen. Sitäpaitsi hän oli vain yksi yhdeksästätoista puhujasta niillä päivällisillä, joilla Kauppiasyhdistys vietti oikeuden voittoa.
Kun hänen puhujamaineensa nyt oli vakiintunut, piti hän vuosipuheen Zenithin Kiinteistöyhdistyksen päivällisillä. Asianajajalehti selosti tätä puhetta tavattoman täydellisesti:
»Vilkkaimpia banketteja, mitä viime aikoina on ollut, pidettiin eilen illalla Zenithin Kiinteistöyhdistyksen vuotuisessa Yhteentulojuhlassa, joka vietettiin O'Hearn Housen tanssisalissa. Isäntä mr. Gil O'Hearn, oli kuten tavallista voittanut oman ennätyksensä, ja kokoontuneet herkuttelivat sellaisella määrällä ruokia, ettei sen veroista voisi löytää länsipuolelta New Yorkia, jos edes sieltä, ja huuhtoivat runsaan ravinnon alas sillä nesteellä, joka innostuttaa huumaamatta, ciderin muodossa, jonka on maatilallaan valmistanut Chandler Mott, yhdistyksen puheenjohtaja, joka oli tilaisuuden sukkela ja taitava rex convivium.»
»Kun mr. Mott lievän kylmetyksen johdosta poti kurkunpääntulehdusta, piti G.F. Babbitt pääpuheen. Sivuuttaen selonteon siitä, kuinka pitkälle kiinteistölakien tarkastus oli edistynyt, julkaisemme tässä osittain mr. Babbittin puheen:
— Kun minä nyt nousen puhumaan teille, improvisoitu puheeni huolellisesti pantuna liivintaskuun, niin muistuu mieleeni tarina kahdesta irlantilaisesta, Mikestä ja Patista, jotka ajoivat Pullman-vaunussa. Molemmat, se on huomattava, olivat laivaston matruuseja. Mikellä lienee ollut alempi vuode. Vähitellen alkoi hän kuulla kauheaa menoa ylimmästä, ja kun hän karjaisi sinne saadakseen tietää, mikä oli hätänä, vastasi Pat: 'Voi tätä kurjuutta, ja mahtanenko minä ikinä saada unen hiventä silmääni ollenka-an? Minä olen koettanut hivuttaa itseäni tähän mitättömän pieneen riippumattoon kahdeksasta lasista alkaen!' [Lasi: Merimiehen aikailmoitus kellon sijasta. — Suom.]