»Niin tekee, miesparka! Hän tuntuu pitävän minua jonkinlaisena finanssinerona ja Zenithin kauneimpana miehenä.»
»No se sinä et totta tosiaan ole, mutta Kuule, Georgie, ethän toki ajattele, että meidän täytyy kutsua heidät tämän jälkeen vuorostamme meille, mitä?»
»Puh huh! Ei toivoakseni täytyne.»
»Mutta kuule, George! Et suinkaan mennyt sanomaan mitään sellaista mr.
Overbrookille, vai mitä?»
»En helkkarissa! En! Kunniasanallani, sitä en tehnyt! Sanoin vain, näön vuoksi, että pyytäisin hänet lunchille jonakin päivänä.»
»Jaha — no, hyvä on — — Minä en tahdo heitä loukata.
»Mutta en ymmärrä, kuinka saattaisin kestää vielä toisen tämmöisen illan. Ja ajattele, että tri ja mrs. Angus tai muita semmoisia tulisi, kun Overbrookit olisivat meillä, ja saisi sen käsityksen, että he ovat meidän ystäviämme!»
Viikon päivät he puhuivat huolestuneina: »Meidän pitäisi sentään kutsua joskus Ed ja hänen vaimonsa, ne raukat!» Mutta kun he eivät koskaan tavanneet, unohtivat he heidät, ja kuukauden tai parin perästä he sanoivat: »Kaikkein paras tapa oli tosiaan antaa asian haihtua itsestään. Tänne kutsuminen ei oikeastaan olisi ollut ystävällistä heitä kohtaan. He tuntisivat itsensä niin noloiksi ja köyhiksi meidän kodissamme.»
Sen koommin he eivät puhuneet Overbrookeista.