»Muutamat ehkä väittävät, että nämä pyhäkouluintoilijat ovat halpamaisia ja epähengellisiä ja niin poispäin. Tietenkin! Ainahan niitä on koiria tämmöisiä asioita repelemässä! Moittiminen ja nenän nyrpistäminen ja repiminen — niin paljoa helpompaa kuin rakentaminen. Mutta mitä minuun tulee, niin minun täytyy todellakin antaa näille lehdille kunnioitukseni. Ne ovat saaneet vanhan George F. Babbittin puolelleen, ja se on vastaus moittijoille!»
Kuta miehevämpi ja käytännöllisempi mies on, sitä enemmän pitää hänen elää aloiterikasta, kristillistä elämää! Hyvästi, kaikki hutiloiminen ja juhliminen ja Rona! »Missä pirussa sinä olet ollut? Onpas tämä tosiaan siivo aika yöstä tulla kotiin!»
SEITSEMÄSTOISTA LUKU.
1.
Floral Heightsissä on vain kolme, neljä vanhaa taloa, ja vanhana talona Floral Heightsissä pidetään sellaista, joka on rakennettu ennen vuotta 1880. Suurin näistä on William Washington Eathornen, First-State-pankin johtajan, palatsi.
Eathornen talo edustaa Zenithin »hienoja osia», jommoisia ne olivat vuodesta 1860 vuoteen 1900 saakka. Se on punaisista tiilistä rakennettu kolossi, koristeina harmaata hiekkakiveä ja kattona punaisia, keltaisia ja vihreitä tiilikuvioita. Siinä on kaksi kapeaa tornia, toinen kuparikattoinen, toisen huippu valurautaisella sananjalkakehyksellä koristettu. Portti muistuttaa avointa hautaa; sitä kannattavat paksut graniittipilarit, joiden yläpuolella riippuu jäätyneitä tiiliryöppyjä. Talon toisella puolella on suuri, avaimenreiänmuotoinen, maalattu ikkuna.
Mutta talo kokonaisuudessaan ei tee lainkaan humoristista vaikutusta. Se on yhtä raskaan-arvokas kuin ne Viktorian aikaiset pankkimiehet, jotka hallitsivat uutisasukkaiden ja reippaiden »yrittäjäin» välistä miespolvea ja loivat synkän harvainvallan hankkimalla haltuunsa pankkien, myllyjen, maan, rautateiden ja kaivosten tarkastusvallan.
Niistä kymmenkunnasta vastakkaisesta Zenithistä, jotka yhteensä muodostavat täydellisen ja todellisen Zenithin, ei mikään ole niin mahtava ja elinvoimainen ja kuitenkin niin vieras asukkaille kuin William Eathornen pieni, kuiva, säädyllinen, kovasydäminen Zenith, ja tämän mitättömänpienen hierarkian hyväksi ahertavat muut zenithiläiset tietämättään ja kuolevat nimettömässä mitättömyydessä.
Useimmat vihaisten viktoriaanisten tetrarkkien palatseista ovat nyt poissa tai alentuneet vuokra-asunnoiksi, mutta Eathornen talo on jäljellä, arvokkaan ja ylvään pidättyväisenä. Sen marmoriportaita puhdistetaan joka päivä, messinkikyltti kiilloitetaan kunnioittavasti, ja pitsiuutimet ovat yhtä muhkeat ja muita etevämmät kuin William Washington Eathorne itse.
Jonkinlaisella vavistuksella menivät Babbitt ja Chum Frink Eathornen luo Pyhäkoulun Neuvonantokomitean kokoukseen; painostavassa hiljaisuudessa he seurasivat myssypäistä, esiliinalla varustettua palvelijatarta monien seurusteluhuoneiden läpi kirjastoon. Se oli yhtä ilmeisesti arvokkaan, vanhan pankkimiehen kirjasto kuin Eathornen poskiparta oli arvokkaan, vanhan pankkimiehen poskiparta. Kirjat olivat suurimmaksi osaksi standardteoksia, loistavissa vasikannahkaniteissä, joissa oli säädynmukainen, perinnäinen himmeänsinisen ja himmeän kullan värisävy. Tamminen kirjoituspöytä oli vanha ja tumma ja kaikin puolin täydellinen; tuolit olivat hyväntahtoisen alentuvaisia.